Oli piinallista katsella eilen YLEn ilmastotenttiä, jossa eduskuntapuolueiden ehdokkaat esittelivät ilmastokantojaan. Onko tämä mahdollista aikuisten kesken, kysyin mielessäni. Missä maassa vaikkapa parivaljakko Sanna Marin ja Emma Kari kuvittelee elävänsä? Sen täytyy olla maa, joka on hoitanut ilmastopolitiikkansa todella huonosti, hävittänyt metsää vuosikymmenten ajan, tuhonnut luonnonvaroja peruuttamattomasti, romahduttanut biodiversiteetin ja jättänyt vähentämättä päästöjään. Itseruoskinta oli armotonta, nyt on tehtävä parannus.
Se maa ei todellakaan ole Suomi. Herätkää suomalaiset, ja pudottakaa kädestänne se piikkiruoska, jolla huidotte. Suomi on oikeasti lähempänä sitä luokan hiljaista kunnollista tyttöä kuin kuritonta poikaa.
Emma Kari sanoi: ”Viime vuonna hakattiin metsiä enemmän tässä maassa kuin koskaan aikaisemmin, samaan aikaan kun meidän luonnon monimuotoisuus on kääntynyt selkeästi huonompaan kehitykseen – juuri tuli uudet uhanalaisuusarviot, jotka näyttää että Suomen luonnolla menee aikaisempaakin huonommin.” Kuvitella, aikaisempaakin huonommin! Kari vaati vähentämään hakkuita ja kasvattamaan hiilinielua.
Suomessa hakattiin kyllä enemmän kuin koskaan, mutta metsä on myös kasvanut enemmän kuin koskaan, ja puuta on enemmän kuin milloinkaan 1800-luvun alun jälkeen. Jokaisella hehtaarilla kasvaa enemmän puuta, ja siksi hakkuiden pinta-ala ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin hakattu kuutiomäärä, minkä luulisi olevan monimuotoisuuden kannalta merkittävää. Puuvaranto on siis kasvanut 1950-luvulta paljon, mutta siitä huolimatta tai siksi metsästä on viety vielä enemmän puuta teollisuuden käyttöön. Hyvin hoidetut hakkuut ovat osaltaan lisänneet metsien puumäärää. (Kaikki puuvarannon kasvu ei johdu hakkuista, myös hiilidioksidin lisääntyminen tekee sen.)
Hiilinielumme on siis edelleen maailman huippua ja voi olla, että se ei ole edes pienentynyt – mutta tätä ei voi tietää, kun kasvutiedot saadaan vasta jälkikäteen. Siinä missä EU:n keskiarvo oli 10 %, Suomi nieli vuonna 2015 47% kokonaispäästöistä. EU:n ulkopuolella esim. Venäjällä nielu oli 2014 noin 19 % ja USA:n 11 %. Toisessa isossa metsämaassa, Kanadassa, hiilinielua ei ollut 2014 lainkaan, vaan metsäsektori oli noin 10 %:n suuruinen lisäpäästö muiden sektoreiden päälle. ”Arvostelijoiden mielestä nämä erot voi sivuuttaa, ja Suomen on kasvatettava nieluaan seurauksista riippumatta”, kuvasi Suomen ilmastopääneuvottelijana toiminut Harri Laurikka sitä epäsuhtaa, että arvostelijat käyttäytyvät kuin koko ilmastotavoite olisi pienen Suomen harteilla.
Ja tämä uhanalaisuusraportti: Juuri metsissä monimuotoisuus ei ole ainakaan tuon uhanalaisraportin mukaan heikkenemässä, vaikka muualla onkin. Metsäluonnon hoito kannattaa myös ympäristömielessä.
Miksi tämä on niin tärkeää? Siksi, että jos me oikeasti haluamme, että ilmastonmuutosta torjutaan ja maailman tuotantoa kehitetään ilmastoystävällisemmäksi, se ei todellakaan tapahdu sillä, että Suomi jättää metsänsä koskemattomiksi. Metsänhoito, metsätalous ja sen uudet innovaatiot ovat avainasemassa. Juuri metsiensä tähden Suomi on ympäristöystävällisten kemikaalien johtava suurvalta, juuri meillä tuotanto on puhtainta. Kuten professori Petri Parvinen toi esiin, hakkuurajojen alentaminen olisi teollisuudelle signaali ja sokki: älkää investoiko tähän maahan. Juuri metsiensä avulla Suomi voi kehittää ratkaisuja, joita isot päästäjät voivat hyödyntää omien päästöjensä vähentämiseen.
Jos metsät jätetään hoitamatta, niiden hiilivarasto kyllä kasvaa jonkin aikaa, mutta lopulta kasvu hyytyy. Pahimmassa tapauksessa nämä suuren hiilivaraston metsät syttyvät palamaan ja varasto karkaa ilmakehään ilman, että metsien sitomalla hiilellä olisi lainkaan korvattu fossiilisten raaka-aineiden käyttöä, muistutti taannoin Suomessa vieraillut kanadalainen metsäntutkija Werner Kurz. Tästä on nähty viime vuosina muistutuksia esimerkiksi Portugalissa, jossa käyttämättömät ja siksi hoitamattomat metsät ovat aiheuttaneet suurmetsäpaloja, jotka ovat lopulta pysähtyneet vasta kestävästi hoidettuihin metsiin.
Oli outoa kuulla eilen uudelleen ja uudelleen viittausta 1,5 asteen lämpenemiseen, ikään kuin Suomi voisi sen asian ratkaista. Me voimme tehdä vain oman osuutemme. Marin ja Kari tekevät suuren virheen uskotellessaan suomalaisille, ettemme muka olisi näin tekemässä. Me emme voi elää kuin pellossa emmekä ole muuten niin tehneetkään. Juuri Suomi on ollut esimerkillinen sekä varhaisissa toimissa että viime aikojen päästövähennyksissä ja metsänsä hoidossa. Tärkeintä olisi nyt, että meidän annettaisiin tehdä vielä enemmän: mutta se ei tapahdu tappamalla metsätaloutta vaan antamalla siihen tulevaisuudennäkymiä. Vain sillä tavoin voimme toimia referenssinä isoille päästäjille hyvästä ympäristö- ja ilmastopolitiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti