Palmusunnuntai keskellä paastonaikaa on iloinen
Hoosianna-huutojen päivä Jeesuksen elämässä aloittaen kuitenkin
kirkkovuodessammekin hiljaisen viikon Jeesuksen kärsimystie muistelemisen. SV
202 /Vk 75: Jeesus turva ainoa, sinä kuolit puolestani, kärsit piinaa, tuskia
minun raukan synneistä. Jeesus, sinun vaivasi olkoon lohdutukseni.
Minua puhuttelevat erityisesti tämän ajan virret, joita
mielessään on helppo toistella ja yhtyä niiden sanomaan, kun yrittää vähän
juostakin ja tuntuu vaikealta ei voi olla toistelematta Jeesuksen tuntemuksia:
Joka askeleella pistin kun hän kulki tietä ristin, pyhä jalka haavoittui. Me
suomalaiset luterilaiset olemme todella mieluummin Jeesuksen kärsimyksen ja
Pitkäperjantain ristiinnaulitsemisen syvästi sisäistäviä matalan profiilin
kristittyjä kuin ortodoksikirkon Pääsiäisen riemullista ylösnousemuksesta
iloitsevia.
Oi rakkain
Jeesukseni, piinattu, verinen, jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen. Sua
taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin, nyt orjantappuralla pää pyhä
kruunattiin. Ah kuinka, Hra taivaan, säikähtyy sieluni, kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini. Kuoleman, synnin orja vain vihaa ansaitsin. Ristisi
tähden kurja sain armon kuitenkin. VK 63
Tulkaa kaikki katsokaatte piinaa rakkaan Hramme. Itkekää,
valittakaatte, kärsii Vapahtajamme. Kellä vaiva sellainen ollut on kuin
Jeesuksen. Käsistänsä jaloistansa on hän ristiinnanulittu, verisessä
kruunussansa vaipuu päänsä runneltu… Ah, ken näitä katseleepi, itse eikö järky
jo? Aurinkokin pimeneepi, halkee kova kallio, sillä vaiva sellainen ollut on
vain Jeesuksen. VK 67
Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen
viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on
tuskien. Tien kaikkein raskaimman Jeesus on käynyt armossaan, kun meidän
kurjain tähden hän kulki kuolemaan. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se
on tuskien. VK 77
Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton! Ken ois kuollut
synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on? Ken oi seestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa käynyt kovaan kuolohon? Jeesus on sen yksi tehnyt
yksin hän ei kukaan muu. Hän on vaivat, tuskat nähnyt, joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi, nöyränä hän henkens antoi vuoteenansa ristinpuu.
Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens
antoi ristiin, kärsimyksihin. VK 80
Ja näillä tuntemuksilla saame elää ja kulkea
opetuslapsitietämme: Näin olkoon tästä lähin Jumaluusoppini Myös viimeinen ja
vähin Saa olla omasi. Tiet toiset vievät vaivaan. Perilliseksi taivaan Myös
minut lunastit. Näin turvaan Jeesukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti