Halla-aho Perussuomalainen-lehdessä

Huonosti käyttäytyvä hallitus

 KORONAKRIISIN aikana hallitus ja sitä ideologisesti lähellä oleva media ovat useaan otteeseen peräänkuuluttaneet oppositiolta rakentavuutta ja yhteistyöhenkeä. Politikointia on kehotettu välttämään yhteisen edun nimissä. Erityisesti tätä viestiä on suunnattu perussuomalaisille, koska olemme ainoa oikea oppositiopuolue. YHTEISTYÖN pyytäminen ei ole kohtuutonta tällaisessa tilanteessa. Oppositio onkin ollut viimeisten kuukausien ajan ennennäkemättömän sopuisa. Yhteistyöhön kuitenkin tarvitaan kaksi osapuolta, ja hallituspuolueilta on usein unohtunut oma osuus. Suomessa on tällä hetkellä harvinaisen aggressiivinen ja huonosti käyttäytyvä hallitus. Verovaroilla palkatut avustajat päivystävät opposition edustajien someseinillä haastamassa riitaa. Eduskunnan kyselytunneilla ministerit eivät vastaa kysymyksiin vaan viisastelevat opposition sanomisilla ja tekemisillä. Välillä, esimerkiksi Business Finlandin tapauksessa, hallitus syyttää omista epäonnistumisistaankin oppositiota. JOS perussuomalaiset nostavat keskusteluun muita aiheita kuin koronan, meille irvaillaan siitä, ettei meillä ole mitään sanottavaa koronaan. Jos taas teemme esityksiä koronakriisin suhteen, meille sanotaan, että olkaa hiljaa, hallitus ja asiantuntijat kyllä osaavat. Ilmeisesti opposition kuuluisi leikkiä kuollutta tai lakkauttaa itsensä. HALLITUSPUOLUEIDEN vihamielisyyteen ja räksytykseen on useita syitä. Koronan aiheuttama jyrkkä kannatuspiikki on noussut sosialidemokraateilla päähän ja saanut heidät unohtamaan kuolevaisuuden. Keskustalla taas surkealle tasolle jumittunut kannatus aiheuttaa kasvavaa paniikkia. Punavihreän ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikan sekä sukupuolineutraalin hörhöilyn takuumiehenä toimiminen karkottaa keskustan konservatiivista kannattajakuntaa, ja mitä alempana kannatus on, sitä vähemmän keskustalla on muskeleita panna hallituskumppaneilleen kampoihin. Ja sitä äänekkäämmin niin keskustan kansanedustajat kuin kepulainen maakuntamedia hyökkäilevät perussuomalaisten kimppuun. VIHAMIELISYYDEN takana voi olla myös oma epävarmuus ja halu kääntää yleisön huomio toisaalle. Marinin hallitusta on kehuttu määrätietoisesta johtamisesta, mutta voidaan hyvin kysyä, onko tälle kehulle katetta. Riittääkö hyvään johtajuuteen se, että osaa lukea selkeällä äänellä THL:n kirjoittamia papereita? Onko ”asiantuntijoiden” selän takana piilottelu johtajuutta lainkaan? Pitäisikö johtajalla olla myös visio siitä, minne hän haluaa johdettaviaan johtaa? HALLITUKSEN keskeinen ongelma on kaiken aikaa ollut se, että sillä ei ole omaa suunnitelmaa. Hallitus yrittää tasapainoilla THL:n ajaman ruotsalaistyyppisen laumaimmuniteettistrategian ja toisaalta yleisön taholta tulevan paineen välillä. Toinen, ehkä enemmän moraalisen tason ongelma on hallituksen kyvyttömyys myöntää tekemiään täyskäännöksiä. Ministerit toistelevat sitä, että hallituksen strategia ei ole matkan varrella muuttunut, vaikka kaikki näkevät, että se on, ja tämä on todettavissa kevään aikana kuulluista lausunnoista. Ensin oltiin sitä mieltä, että epidemian pysäyttäminen ei ole mahdollista eikä toivottavaakaan; nyt ollaan sitä mieltä, että jokainen tartunta on liikaa, ja että hallitus pyrkii ”estämään epidemiaa”. VIRHEIDEN tekeminen ei ole heikkoutta. Kurssin korjaaminen ei ole heikkoutta. Sen sijaan vastuun ulkoistaminen, omien virheiden aggressiivinen kiistäminen ja omien kasvojen suojelu sanakikkailuilla on heikkoutta. Se kielii pikkumaisuudesta, herkkähipiäisyydestä ja alemmuuskompleksista. Ne ovat huonoja ja kriisitilanteissa jopa vaarallisia ominaisuuksia johtajille.