maanantai 26. lokakuuta 2020

Paljojen kirjojen tekemisellä ei ole loppua

 Jussi Halla-ahosta toimittaja Lauri Nurmi on tehnyt kirjan ala-otsakkeella Epävirallinen elämäkerta. J a sitä se todella onkin. Jussi itse on kieltäytynyt täysin kirjan teosta ja niin kaikki perustuu vain Jussin blogeihin, aikaisempiin haastatteluihin ja sitten joidenkin sukulaisten, politiikkojen ym. haastatteluihin ja arkistomateriaaleihin. 

Kirjassa käydään läpi koko Jussin tähänastinen elämä lapsuudesta ja sukutaustoista lähtien aina tähän päivään perussuomalaisten puheenjohtajuuteen asti, josta kaudesta ei sitten enää paljoa puhuta, vaikka se olisi paljon tärkeämpää kuin kritisoida Suomen Sisun aikaisia kirjoituksia, jotka eivät enää ole tätä päivää. Näin kirjasta ei saa oikeaa kuvaa nykyisestä puoluejohtajasta eikä syyttä itse kirjan kohde olekin sanoutunut irti koko teoksesta. Aivan kuten Nurmen yhdessä Matti Mörttisen kirjoitettua Sauli Niinistö Mäntyniemen herra, presidentti totesi, ettei hän tunnista kirjassa kuvattua henkilöä eikä myöskään hän ollut antautunut mihinkään yhteistyöhön tekijöiden kanssa.

Kun kirjassa käsitellään Jussin äidin puolelta sukutaustoja Bergrothin monisatavuotisesta kulttuurisuvusta, löytyy kirjahyllyistäni tähän liittyen viisiosainen Kersti Bergrothin Teokset sekä setlementtiliikkeen uranuurtajan Sigfrid Sireniuksen kirjoittama yli 600-sivuinen elämäkerta Elis Bergroth julistaja - taistelija - ihminen.

Lauri Nurmihan on lisäksi kirjoittanut myös kirjan Perussuomalaisten hajoaminen, joka sekään ei välttämättä pitänyt yhtä totuuden kanssa. Näin tuntuukin ihmeelliseltä, miksi pitää kirjoitta myös henkilökuvauksia, joiden kohteiden kanssa ei kirjoja tehdessä ole  mitään kosketusta, ei haastatteluja eikä keskusteluja. Jussi Halla-aho tosin vasta 50-vuotiaaksi tulollaan ensi vuonna on kyllä ansainnut kunnon elämänkertakirjan - jäädään sitä odottelemaan.

Ei kommentteja: