Kerran näinkin. Tänään olin siunaamassa 86-vuotiaan neljän lapsen äidin, kahdeksan lastenlasta ja lastenlastenlapsiakin. Ei siinä sinällään mitään sen ihmeellisempää ellen olisi saanut olla siunaamassa myös hänen äitiään lähes 29 vuotta sitten 24.2.1991. Ja löysin vielä jopa silloisen siunauspuheen, jossa muistelin hänen itsensä kaikkensa perheensä eteen tehneenä sanoneen, ettei hänellä ole muuta omaisuutta täällä maan päällä kuin lapset ja heidän perheensä. Vanhin hänen lapsistaan poika on jo kuollut, nyt sitten siunattiin siis toinen tyttäristä, nuorin tytär oli paikalla saattoväen vanhimpana! Tästä kunnioitetusta Raakelista lähtien läsnä oli jo viidennen polven edustajia, tosin vielä leikki-iässä alle kouluiän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti