Rukoilevaisuudesta Kankaanpäässä

Rukoilevaisuudesta Kankaanpäässä Paljon on historiankirjoissa merkintöjä Kankaanpään vanhasta rukoilevaisuudesta, Voi mainita perusteellisempikatsaus on Yhteislyseomme historian opettajan Martta Sevion historianteoksessa Kpään srk:n vaiheita vuoteen 1970. Merkittävä yksittäistutkielma on teologian prof. Osmo Tiililän teos Frans Ulvaasta nimeltään Suomalaista kokemuskristillisyyttä. Toisessa Tiililän tutkielmassa Rukoilevaisten kertomaa Länsi-Suomen heräinäisyyden edustajia 1900-luvulla mainitaan monia kankaanpääläisiä rukoilevaisia, samoin Yrjö Hormian kahdessa kirjassa Halullisia sieluja ja hengellisiä isiä sekä Rukoilevaisen kansan hengellisiä äitejä. E.F. Juurmaan kokoelmakirjassa Elämän viittatie siivekkäitä sanoja ja elämänkuvia suomalaisesta kristillisyydestä on pari osuvaa Matti Pukanhaavan opetusta. Hänet mainitaan myös Jaakko Haavion toimittamassa laajassa elämäkerrastossa Mikael Agricolasta E.W.Pakkalaan nakkilalaisen Matti Paavolan (1786-1859) elämänkerran yhteydessä. Pukanhaava oli rohkaisemassa Paavolan tämän kerrottuaan huoliaan toisten rukoilevaisten osalta kokemastaan syrjimisestä. Pukanhaava lohdutti häntäi sanomalla, että syy on se, etteivät nämä vaella liki Jeesusta. Molemmat ovat saaneet muistopatsaansa omien kirkkojen kirkkotarhaan, Paavolan patsaassa lukee: Hänestä minä teen patsaan minun Jumalani temppeliin ja hän on jäänyt elämään rakkaan virren Jo joudu mun sieluni heräämähän tekijänä. Matti Pukanhaava (1751-1833) eli 82 vuotta kokien herätyksen jo nuorena ja ollen pidetty sielunhoitaja ja aikansa ehkä tunnetuin ja kunnioitetuin Satakunnan rukoilevaisuuden historiassa Matti Paavolan ohella. Kuollessaan hän nöyrästi lausui: Helvetti on ansaittu mutta lisäsi Autuus ja elämä on luvattu armosta. Kuolemansa satavuotismuistona 1933 paljastettiin granaattipatsas, jossa lukevat hänen rakkaat kehotussanansa Vaeltakaa liki Jeesusta. (Muuten tämän patsaan paikkaa on jo kolmasti siirretty kirkkomaalla) Ja sitten ne kaksi Pukanhaavalta Juurmaan Elämän viittatiehen otettua opetusta ss.465,485. 1700-luvun kansanhurskaudesta kertoessaan prof. Eino Murtorinne kertoo teoksensa Suomen Kirkon historia 3, miten Porin, Merikarvian alueella sai jalansijaa hurmoksellinen suunta unissasaarnaajineen, mutta toista suuntaa edusti juuri Matti Pukanhaava laittaen painoa Raamatun lukemiselle ja rukouselämälle. Juho Lund (1837-1917) Leppäruhasta oli pitkiin aikoihin ainoa maallikkopuhuja Kpäässä. Suuren talon poika Nikodeemus Teemu Kulhua (1839-1907) Vihteljärveltä talollinen oli tunnettu rukoilevainen ja häneltä mm. Oskari Rajakallio (1885-1969) myös Vihteljärveltä sai neuvoja pelastuksen asiassa Svebiliuksen katekismuksenkin pohjalta ja niin se oli Oskarillekin rakas koko elämän ajan. Oskari sai syviä vaikutuksia Severiina Santasalolta (1848-1933) herkältä rukoiljalta. (Kävin muuten hänen hautakivellään juuri tällä viikolla ja siinä olevat hänen tunnussanansa Herätkäät hurskaasti kuten nimikin olivat lähes menneet näkymättömiksi, aiheellista korjata tekstin ja muutenkin saada hauta srk:n hoitoon) Oskari Rajakallion puheista ja rukouksista poimittua: Ei sillä vielä ole asia valmis, kun meidät on armahdettu ja vanhurskautettu. Säilyy jatkuva huonouden ja hengen vaivaisuuden tunto, sillä meissä on Adamin perintöturmelus. Ja joka päivä on saatava rukouksella silmävoidetta, että pysytään vaivaisena syntisenä. Itsellänikin on muistoja Oskari Rajakalliosta Kankaanpään rukoilevaisten kesäjuhlista, hän liikkui hyvin lapsenmielisen tuntuisesti kirkossa, taisi nousta saarnatuolikin portaita, mutta puhe oli lämminhenkistä. Ja sitten ehkä vielä kaikkein tunnetuin Kankaanpään rukoilevaisista Taulunkylässä koko elämänsä elänyt Frans Ulvas (1887-halvaantui 1957, kuoli 1963). Tiililä sanoin Ulvasta voidaan pitää kokemuskristillisyyden tyypillisenä edustajana suomalaisessa luterilaisessa hurskaudessa. Hän yhdisti hallelaisen pietismin parannusvaatimuksen suomalaiseen kansahurskauteen niin ehjällä tavalla, että tulosta voidaan sanoa suorastaan pelkistetyksi. Elämänsä viimeiset vuodet hän eli Aaro Holman piharakennuksessa, ja sain kerran käydä siellä pastori Pentti Perttulan kanssa.