Riikka Purra puolustaa tuottajia

Naudanlihan tuottajahinta on Suomessa täysin kestämättömällä tasolla Alkutuotannosta elannostaan saavien ihmisten aseman parantaminen pitää olla koko yhteiskunnan hanke, jossa mukana ovat niin kaupat, tukut, edunvalvonta kuin myös poliittinen koneisto, kirjoittaa valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.). Kotimaista jauhelihaa. Kuvituskuva. Kolumni Riikka Purra Suomi on herättänyt maailmalla ihailua sen suhteen, miten hyvin meillä on valmistauduttu etenkin sotilaalliseen kriisitilanteeseen tai poikkeusoloihin. Samaten taputtelemme itse itseämme olalle, kuinka hyvin huoltovarmuuteen ja varautumiseen liittyvät asiat on meillä hoidettu. Nykyisessä lukuisten geopoliittisten kriisien maailmassa itsetyytyväisyyteen ei ole kuitenkaan varaa. Huoltovarmuuden yksi tärkeimmistä osatekijöistä on elintarvikehuolto, jonka on yleisesti nähty Suomessa olevan huomattavasti paremmalla tolalla kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tämän takia viime kuukausina ilmennyt jauhelihapula useissa suomalaisissa kaupoissa on tullut osalle kansalaisista suurena yllätyksenä. Kotimaisen tuotannon lisäämisen mahdollisuudet törmäävät suomalaisen maatalouden harjoittamisen pidemmän aikaväliin ongelmiin. Suomessa oli tämän vuoden helmikuussa naudanlihan P2-luokan tuottajahinta 2,77 euroa kiloa kohden, kun EU:n keskiarvo oli 4,39 euroa kilolta. Tilannetta voidaan pitää tuottajille täysin kestämättömänä. Alkutuottajien aseman havainnollistamiseksi voitaisiin miettiä sitä, miten tavallinen suomalainen palkansaaja pärjäisi itsensä ja perheensä elättämisestä palkalla, joka olisi vain noin puolet EU:n keskiarvosta. Jos maanviljelijämme nauttisivat eurooppalaisista keskituottajahinnoista, olisi ala Suomessa paljon paremmissa kantimissa. Suomessa maatalouden ongelmat tiivistyvät erityisesti siihen, etteivät elintarvikemarkkinat toimi tehokkaasti. Suomessa on käytännössä kahden suuren kauppaketjun duopoli, kun monessa muussa maassa markkinaosuudet ovat jakautuneet tasaisemmin. Suomessa noudatetaan ympäristön ja eläinten hyvinvointiin liittyen korkeita standardeja, kuten pitääkin, mutta monissa muissa EU-maissa, erityisesti Itä-Euroopassa, harjoitetaan maataloutta aivan erilaisessa todellisuudessa. Vaikka korkeat standardit ovat sekä suomalaisten tuottajien että kuluttajien yhteinen ylpeydenaihe, tekee se maataloutemme kilpailuasemasta kansainvälisesti yhä vaikeamman. Monet maatilalliset ovat pyrkineet kompensoimaan matalia tuottajahintoja erilaisilla sivubisneksillä ja realisoimalla tiettyjä omaisuuseriään ja näin kitkuttelemaan eteenpäin. Tämä tie on kuitenkin monen maanviljelijän osalta kuljettu loppuun ja uhkana on, että kotimainen tuotantomme alkaa tulevaisuudessa vähentyä rajusti myös sianlihan, broilerin ja maidon kohdalla. Alkutuotannosta elannostaan saavien ihmisten aseman parantaminen pitää olla koko yhteiskunnan hanke, jossa mukana ovat niin kaupat, tukut, edunvalvonta kuin myös poliittinen koneisto. Suomalaiset haluavat syödä suomalaista ruokaa. EU:n on myös herättävä siihen, että strategisesti autonomisempi Eurooppa on mahdottomuus, jos maatalouden harjoittamisesta käytännössä sanktioidaan. Kolumnin kirjoittaja on valtiovarainministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja.