Ma luin rivin, luin kaks, / vereni tunsin kuumemmaks

Luin yli 1.300 sivua yhteensä viidessä kirjassa, jotka ovat olleet hyllyssä, toiset pitemmänkin aikaa, mutta kaksi vain pari vuotta. 80-vuotissyntymäpäivilläni toi juhlajumalanpalveluksen saarnaaja kurssitoverini metropoliitta Ambrosius Paula Tuomikosken kirjoittaman arkkipiispa Paavalin ensimmäisen 40 vuoden elämäkerran Pietarilaispakolaisesta piispaksi. Teologikurssimme 60-vuotiskokoontumisessa sitten saimme Ambrosiuksen ystävien toimittaneen juhlakirjan hänen 60-vuotispäiväkseen. Näiden jatkoksi ja innoittamina luin jo v. 1973 julkaistun Elina Karjalaisen kirjoittaman Paavali, legenda jo eläissään ja lisäksi arkkipiispa Paavalin esipuheella varustetun lakkaamattomaan rukoukseen opastavan Vaeltajan kertomukset vuodelta 1977. Ja kun arkkipiispa Paavali oli nuorempana tolstoilaisuuteen ihastunut, luin suomalaisen tolstoilaisuuden hengenheimolaisen Arvid Järnefeltin Isänmaa vuodelta 1949 (seitsemäs painos) . Kyllä pari muutakin Järnefeltin kirjaa hyllystä löytyisi. Kaiken kaikkiaan tämä sukellus näihin teoksiin todella kannatti ja avasi silmiä ymmärtämään toisen kansankirkkomme ortodoksien sisäistä kilvoituselämää. Vaikkapa vain tämä kehotus "rukoilkaa lakkaamatta", joka viittaa ihmisen sydämessä taukoamatta toimivaan rukoukseen, jonka tavallisin muoto kuuluu: Herran Jeesus Kristus, armahda minua syntistä ihmistä. Tämän rukouksen nimenä on Jeesuksen rukous!