Talouden kuntoon saattaminen tärkeää

i Nyt ei odoteta “parempaa hetkeä” – talous kuntoon tekemällä, ei toivomalla Jari Koskela Orpon-Purran hallituksen mittava sopeutusurakka tähtää julkisen velkasuhteen vakauttamiseen vuonna 2027. Tämä suuntaa on oikea. Tavoite on kirjattu selkeästi hallitusohjelmaan, ja sen eteen on jo tehty kipeitä päätöksiä. On hyvä huomata, että ilman miljardien korkokuluja ja kasvaneita puolustusmenoja, valtion budjetti olisi nyt hyvin lähellä tasapainoa. Ennen 2023 eduskuntavaaleja ja hallitusohjelmaa neuvoteltaessa kuviteltiin, että kuuden miljardin sopeutus tällä kaudella olisi riittävä. Ohjelmaan onneksi kirjattiin, että lisätoimia tehdään, jos kuusi miljardia osoittautuu riittämättömäksi. Nyt onkin neuvoteltu yhteensä jo neljän miljardin euron lisäsopeutuksesta. Urakka ei pääty tällä vaalikaudella. Ilman lisätoimia tulevalla vaalikaudella velkasuhde lähtee jälleen nousuun. Jos haluamme velkasuhteen aidosti laskevalle uralle, sopeuttamista ja kasvua tukevia uudistuksia on jatkettava myös seuraavalla hallituskaudella. Velka ei piittaa vaalikausista. “Väärä hetki leikata”? – siksi oikeaa hetkeä ei koskaan tule Oppositio moittii, että leikkauksia on tehty “väärään aikaan” ja siten pahennettu jo valmiiksi haastavaa suhdannetta. Tämä väite on poliittisesti kätevä, mutta taloudenpidon kannalta vaarallinen. Milloin olisi sitten “oikea” hetki? Nousukaudella sanotaan, ettei kannata “jarruttaa hyvää kehitystä”. Laskukaudella kielletään syventämästä taantumaa. Lopputulos: mitään vaikeaa ei tehdä koskaan. Juuri tämä on ollut Suomen ongelma. Tarvittavat työmarkkinauudistukset ja menosäästöt on jätetty tekemättä. Sen sijaan on keksitty jatkuvasti uusia menokohteita, kuten oppivelvollisuuden pidentäminen viime kaudella. Totuus on, että Suomi on jättänyt rakenteellisia uudistuksia tekemättä vuosikymmeniä. Kustannuskilpailukyky rapautui, julkinen sektori paisui ja työmarkkinat jäykistyivät. Jos aina odotetaan tähtien asettumista oikeaan asentoon, niitä ei tule. Nyt tehdään ne reformit, jotka olisi pitänyt tehdä jo eilen. On totta, että osa säästöistä on lisännyt työttömyyttä – esimerkiksi leikkaukset valtionhallintoon ja järjestöille ovat osuneet kipeästi yksittäisiin ihmisiin. Se täytyy sanoa ääneen. Mutta suuressa kuvassa työttömyys seuraa ennen kaikkea suhdannetta ja kilpailukyvyn heikkenemistä. Kun vienti sakkaa ja investoinnit hiipuvat, työpaikat vähenevät. Siksi lääkkeenä on kestävän kasvun politiikka. Julkinen sektori ei voi loputtomasti paikata heikkoa tuottavuutta. Tarvitsemme enemmän työpaikkoja nimenomaan yrityksiin: investointeja, vientiä, rohkeutta yrittää ja palkata. Hallituksen linja pyrkii juuri tähän. Työmarkkinoiden toimivuutta parannetaan, kannusteita vahvistetaan ja lupabyrokratiaa kevennetään. Ilman yksityisen sektorin veturia hyvinvointivaltion rahoitus ei yksinkertaisesti toimi. Yksi suurimmista tällä kaudella tehdyistä uudistuksista oli paikallisen sopimisen edistäminen. Perussuomalaisten vaatimuksesta paikallista sopimista tehdään jatkossakin yleissitovuuden puitteissa. Tästä on hyötyä niin työntekijöille kuin työnantajillekin. ALV:n nosto olisi pitänyt välttää Kevään 2024 kehysriihessä päätetty ALV-korotus 1,5 prosenttiyksiköllä oli poliittisesti ymmärrettävä yritys paikata valtiontalouden aukkoa nopeasti ja laajapohjaisella verolla. Vaikka kulutuksen verotus on järkevämpää kuin suora työn verotus, pidän toteutettua nostoa ongelmallisena. Olisin mieluummin hakenut suuremman osuuden sopeutuksesta menopuolelta ja purkanut tehottomia tukia. Veropolitiikan linja kokonaisuudessaan on hallituksella kuitenkin oikea. Työn ja yrittämisen suoraa verotusta on kevennetty ja samaan aikaan erilaisia verojärjestelmään monimutkaistavia verotukia karsittu. Enempäänkin pitää olla mahdollisuus. Erityisen paljon kiitosta pitää antaa työtulovähennyksen lapsivähennykselle ja sen edessä olevalle kaksinkertaistamiselle. En usko, että laskevaa syntyvyyttä saadaan tällaisilla toimilla käännettyä, mutta lapsivähennys on oikea signaaliperhemyönteisyyden puolesta. Nuorisotyöttömyys suurena ongelmana Olen seurannut huolissani nuorisotyöttömyyden kehitystä ja nuorille myönnettävien mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden hurjaa kasvua. Yhteiskunta on käytännössä pettänyt nuoria ikäluokkia. Elämänhallintataidot ovat vähäisiä ja yhteiskunta suorastaan kannustaa syrjäytymään näyttöpäätteiden ääreen. Voi olla, että peruskoulutuksen vahvistaminen ja erityisesti peruskoulun kännykkäkielto, ovat merkittävimpiä tämän hallituksen kasvutoimia. Viime vuosina peruskouluista on päässyt käytännössä jopa olemattomalla osaamistasolla ja jopa ilman lukutaitoa. Hallitusohjelmassa linjattu osaamistakuu pitää saada voimaan. Vain se takaa, että nuoret ikäluokat todella saavat mahdollisuuden päästä kiinni työmarkkinoihin. Tämä vähentää myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormitusta. Opposition “vaihtoehto” on yhä epämääräinen Opposition tarjoama “vaihtoehto” jää toistuvasti hämäräksi. Vähän kaikkea kaikille, ei kipua kenellekään, ja velka hoituu “kasvulla”. Sellaista taikakonstia ei ole. Kasvu syntyy tuottavuudesta ja kilpailukyvystä, ei toiveajattelusta. Jos leikkauksia vastustetaan, pitää sanoa suoraan, mistä rahat otetaan. Suurimmat oppositiopuolueet ovat omissa vaihtoehtobudjeteissaan kuitanneet valtaosan hallituksen päätöksistä niin työmarkkinauudistusten kuin leikkaustenkin osalta. Jokaista näistä on äänekkäästi vastustettu. Euro on osa ongelmaa – tästä pitää uskaltaa puhua On myös sanottava ääneen se, mistä liian harva Perussuomalaisten ulkopuolella uskaltaa puhua. Suomen heikon talouskehityksen yksi syy on euro. Rahapoliittisen itsenäisyyden menettäminen tarkoittaa, että emme voi käyttää omaa valuuttaa tukemaan vientiä ja sopeutumista, kun talous osuu vastatuuleen. Nyt yritämme sisäistä devalvaatiota palkka- ja kustannusjoustojen kautta. Se on kivulias tie, ja voi olla, ettei se yksin riitä, koska emme voi säätää omaa korkoa tai valuuttakurssia julkisen talouden tueksi. Me perussuomalaiset olemme valmiita jatkamaan työtä, joka palauttaa Suomen talouden kestävälle pohjalle. Se vaatii sitkeyttä, selkeitä valintoja ja kykyä katsoa äänekkään päivänpolitiikan ohi pitkään aikaväliin. Parempaa hetkeä ei ole tulossa ellei sitä itse tee.