Turve on rikkautemme, joka on palautettava arvoonsa

Turve on järkevä ilmastoteko ja huoltovarmuuden tuki — Osa 1/3 Jari Koskela 12.09.2025 15:09 Turve on järkevä ilmastoteko ja kansantaloutemme kasvun mahdollistaja Suomi tarvitsee sinivalkoisen siirtymän, jossa nojataan kotimaisiin vahvuuksiin eikä toiveajatteluun. Turve ei ole eilispäivän sivujuonne, vaan monipuolinen raaka-aineperhe. Se tukee energian huoltovarmuutta, turvaa ruoantuotannon kasvu- ja kuiviketurpeella ja avaa ovia uuteen, korkean jalostusasteen teollisuuteen. Tavoite on selvä. Turvealasta on jälleen tehtävä kasvava, vastuullinen toimiala, joka on ilmastonäkökulmasta mitattavasti plussalla – nettopositiivinen. Tämä ei tapahdu iskulauseilla vaan päätöksillä, mittareilla ja teoilla, jotka kestävästi muuttavat arkea tuotantoalueilla, yrityksissä ja maatiloilla. Turvetuotantoa on lyöty vuosikymmenien aikana lukuisia kertoja lukuisilla ei tavoilla. 1960-luvulta 1980-luvulle maailmanlopun pelkoa aiheuttivat polttolaitosten typpi- ja rikkipäästöt. Tähän vastattiin kehittämällä polttotekniikoita ja päästöjen vähentämisen teknologiaa. Oli siis ongelma, johon kehitettiin ratkaisu. Nykyään voimalaitosten typpi- ja rikkioksidipäästöt saadaan käytännössä kokonaan puhdistettua. 2010-luvulla huolenaiheeksi nousivat turvetuotannon vesistöpäästöt. Tämän vuoksi turvetuotantoala panosti voimakkaasti vesien käsittelyyn. Nykyään turvesuon vesienkäsittelyn jälkeen alavirtaan päästetty vesi, on puhtaampaa kuin luonnontilainen vesi alajuoksulla. Nyt 2020-luvulla turvetta on lyöty maaperäpäästöillä. Aihe on vielä vaikeasti hahmotettava ja laskennassa on kehitettävää, mutta uskon, että tämäkin ongelma kyetään ratkomaan. Turvetuotannon on nähty myös heikentävän luonnon biodiversiteettiä. Tätä asiaa pitää tarkastella pitkän aikavälin kautta. Loppujen lopuksi turvetuotanto käytännössä ”lainaa” aluetta 20–40 vuodeksi, mikä on hyvin lyhyt aika ekologisessa mittakaavassa. Turvetuotantoalueilla tehtävien ennallistamistoimien jälkeen on mahdollista, että alueesta tulee luonnon monimutkaisuuden näkökulmasta erittäin rikas alue, joka ei välttämättä ole samanlainen kuin ennen turvetuotantoa, mutta alueen rakenne on todella suotuisa monimuotoiselle luonnolle. Suolle voidaan istuttaa esimerkiksi havupuita, apilaa ja viljaa. Kaiken kaikkiaan tämä turvealan vuosien epävarmuus sekä syyllistäminen on kaventanut tuotantoa ja hajottanut toimitusketjuja. Kun tuotannon arki hiipuu, katoaa myös osaamista, koneita ja kuljetusverkostoja. Se on huoltovarmuuden kannalta todellinen riski, joka näkyy energiahuollossa mutta yhtä lailla ruokaketjussa. Hallitusohjelman linjaukset – kasvu- ja kuiviketurpeen strateginen asema ja varautuminen vaikeisiin talviin – ovat oikeansuuntaisia. Nyt tarvitaan kuitenkin toimeenpanoa: lupaprosessit kuntoon, investoinnit liikkeelle ja varautuminen käytäntöön. Ilman näitä menetämme kyvyn ylläpitää nykyistä turvetuotannon tasoa ja nostaa sitä tarvittaessa. Ruokaturvan näkökulma Ruokaturvan näkökulmasta turpeen merkitys on yksinkertainen mutta suuri. Kasvuturve on ammattimaisen kasvihuoneviljelyn kivijalka, koska se on tasalaatuinen, puhdas ja viljelyteknisesti hyvin ennustettava kasvualusta. Sen avulla sato on varma ympäri vuoden, tautipaine pysyy kurissa ja kasvien juuristo toimii niin kuin pitää. Puuntaimituotannossa turve on käytännössä standardi – ilman riittäviä ja laadukkaita taimia ei synny metsitystä eivätkä hiilinielut kasva toivotulla tavalla. Kuiviketurve puolestaan sitoo kosteutta ja ammoniakkia, vähentää bakteeripainetta eläinsuojissa ja parantaa eläinten hyvinvointia. Kun ilmasto lämpenee ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, yhä suurempi osa viljelystä siirtyy kontrolloituihin olosuhteisiin eli kasvihuoneisiin. Silloin kasvualustojen saatavuus on suoraan huoltovarmuutta. Ilman varmaa kasvualustaa ei ole varmaa satoa, ja ilman kuivikkeita eläinten hyvinvointi heikkenee. Tässä on suora silta turvepolitiikasta suomalaisten ruokapöytään. Seuraavassa osassa: Turpeen uudet käyttötarkoitukset, teollinen potentiaali ja miten turvetuotanto on nettopositiivinen kokonaisuus. J11ari Koskela Jari Koskela Perussuomalaiset KankaanpääIlmoita asiaton sisältö Perussuomalaisten toisen kauden kansanedustaja Satakunnasta. Eduskunnassa olen valtiovarainvaliokunnan jäsen. Olen Kankaanpään kaupunginvaltuutettu. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden tohtori, pastori sekä ekonomi. Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.