PS ARKISTO
Seppänen: Kouluihin hiipinyt huolestuttava ilmapiiri, kun kouluissa vältellään suvivirren laulamista
Keskustelu uskonnonopetuksen muuttamisesta kaikille yhteiseksi elämänkatsomustiedoksi on noussut jälleen pintaan. Asia ei ole lähellekään niin ongelmaton, kuin mitä julkisessa keskustelussa paikoin yritetään väittää, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Sara Seppänen.
Suomessa valtaosa oppilaista osallistuu edelleen evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Monissa kouluissa puhutaan jopa noin 90 prosentista oppilaista. Tästä huolimatta keskustelussa annetaan usein ymmärtää, että järjestelmä olisi jotenkin kestämätön tai vanhentunut, eikä palvelisi ketään.
– Tosiasiassa evankelis-luterilainen uskonnonopetus ei ole monille perheille vain kysymys uskonnosta. Kyse on mitä suurimmassa määrin myös suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Koulussa opitaan, miksi joulu ja pääsiäinen ovat olemassa, mistä perinteet tulevat ja miksi tietyt juhlat, laulut ja tavat ovat osa suomalaista arkea, Sara Seppänen kirjoittaa.
– Siksi on erikoista, että ratkaisuksi tarjotaan mallia, jossa kaikille yhteinen katsomusaine käytännössä ohittaisi näiden satojen vuosien saatossa syntyneiden perinteiden vaalimisen. Perusteluksi esitetään usein se, että vähemmistöuskontojen opetuksen järjestäminen on vaikeaa ja kallista.
Suomalainen kulttuuri ei ole häpeän aihe
Seppäsen mielestä on täysin kestämätöntä ratkaista hallinnollinen ongelma poistamalla enemmistön kulttuurinen perinne koulusta.
– Huolestuttavinta on kuitenkin se ilmapiiri, joka on moniin kouluihin hiipinyt. Opettajat kokevat, että esimerkiksi suvivirren laulaminen tai perinteisten joululaulujen esittäminen voi olla ongelmallista. Näitä vältellään, vaikka suurin osa oppilaista ja vanhemmista toivoisi niiden kuuluvan koulun juhliin.
– Suomalainen kulttuuri ei ole mikään kiusallinen elementti tai häpeän aihe, jota pitäisi välttää ja varoa. Se on osa yhteistä historiaamme ja identiteettiämme, Seppänen painottaa.
Omia tapoja ja perinteitä vaalittava
Seppänen sanoo, että koulun tehtävä ei ole häivyttää tätä perintöä, vaan auttaa uusia sukupolvia ymmärtämään sitä. Samalla voidaan tietenkin opettaa myös muista uskonnoista ja katsomuksista, mutta omaa kulttuuriperintöä ei pidä häivyttää sen nimissä.
– Siksi opetussuunnitelmassa pitäisi olla selkeästi kirjattuna, että suomalaisiin juhliin ja perinteisiin liittyvät tavat – kuten suvivirsi ja perinteiset joululaulut – kuuluvat koulun juhliin.
– Kuten todettua, kyse ei ole vain uskonnosta. Kyse on ennen kaikkea suomalaisesta kulttuurista. Jos emme itse pidä siitä kiinni ja vaali sitä, sitä ei tee puolestamme kukaan muukaan. Omaa kulttuuriamme ei missään nimessä saa pitää itsestäänselvyytenä, sillä se ei sitä ole. Tavat, perinteet ja itseymmärrys säilyvät vain niin kauan, kun niitä aktiivisesti vaalitaan, Seppänen muistuttaa.
SUOMEN UUTISET
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti