Suomen jäsenyys Natossa täytti lauantaina kolme vuotta. Suomalaiset tukevat vahvasti sotilaallista liittoutumista.

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva selvitti tuoreimmassa Arvo ja asennetutkimuksessaan kansalaisten ulkopoliittisia kantoja. Ainoastaan yhdeksän prosenttia suomalaisista haikailee paluuta sotilaalliseen liittoutumattomuuteen eli aikaan ennen Nato-jäsenyyttä.

Kolmessa vuodessa Suomen valtiollinen asema on muuttunut niin perusteellisesti, että aikalaisten on sitä mahdotonta täysin ymmärtää.

Suomeen ja suomalaisiin suhtaudutaan Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa paljon vakavammin ja suuremmalla kunnioituksella kuin ennen Nato-jäsenyyttä. Aiemmin suomalaisia pidettiin muissa Pohjoismaissa maalaisserkkuina, jotka pahassa paikassa olisivat tuomittuja jäämään Venäjän sotilaalliseen etupiiriin.

Nyt suomalaisia ja Suomea pidetään Pohjolan yhteisen puolustuksen etuvartiona ja lukkona, jota puolustetaan yhdessä.

– Olen vakuuttunut, että Venäjä tietää häviävänsä, jos se lähtisi sotaan Naton kanssa, eikä se siksi ole heidän etujensa mukaista, Ruotsin puolustusvoimien komentaja, kenraali Michael Claesson tähdensi Iltalehdelle tammikuussa Sälenissä.

Ennen Nato-jäsenyyttä suomalaiset poliitikot hellivät myyttiä, että Suomen jäsenyys Natossa ei olisi ollut suuri muutos. Puhuttiin ”töpselin seinään panemisesta”.

Upseerit pudistivat epäuskoisina päitään mutta vaikenivat, koska demokratioissa aktiivisotilaat eivät politikoi.

Kolmessa Nato-vuodessa sekä valtionjohto että Puolustusvoimat ovat havainneet, mitä liittoutuminen aidosti tarkoittaa.

Naton Cold Response -suurharjoituksessa ruotsalainen maavoimien prikaati siirtyi Suomeen ja harjoitteli venäläisten hyökkäyksen torjumista. Suomen ilmavoimien Hornetit tukeutuivat Norjassa Ørlandin tukikohtaan. Samalla harjoiteltiin haavoittuneiden suomalaisten evakuoimista Norjan sairaaloihin.

Britannian asevoimien kaikesta ulkomailla harjoittelusta peräti viidennes tapahtuu Suomessa. Brittien erikoisjoukot ovat JEFin ansiosta jatkuvassa valmiudessa puolustamaan Suomea, mille on Nato-jäsenyyden ansiosta myös poliittinen tuki Lontoossa.

Vladimir Putin on voinut vain voimattomana todistaa, miten Suomi on pysyvästi irrottautunut Kremlin itselleen kuvittelemasta etupiiristä ja siirtynyt peruuttamattomasti osaksi läntisten demokratioiden liittoumaa.

Venäläisille imperialisteille suomalaisten rohkeus on sittenkin tainnut olla yllätys.

Silloinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö välitti Putinille terveisensä 11. toukokuuta 2022, päivää ennen Nato-hakemuksen julkistamista.

Niinistö vastasi brittitoimittajan provokatiiviseen kysymykseen, jossa piiloajatuksena oli, että Kremlillä olisi veto-oikeus Suomen turvallisuuspolitiikan ratkaisuihin.

– Kun kysyt, miten he [venäläiset] näkevät Suomen mahdollisen liittymisen, minun vastaukseni on: Te aiheutitte tämän – katsokaa peiliin, Niinistö tähdensi.

Talven 2024 presidentinvaalien toiselle kierrokselle suomalaiset äänestivät yhden Nato-jäsenyyden arkkitehdeistä, Pekka Haaviston, ja ehkäpä Suomen tunnetuimman jäsenyyden varhaisen kannattajan, Alexander Stubbin.

Presidenttinä Stubb on voimallisesti vienyt Suomea Naton päätöksenteon poliittiseen ytimeen ja rakentanut kahdenvälisiä suhteita Nato-maiden valtionjohtajiin.

Nykyinen valtionjohto on tullut siihen tulokseen, että poliittista suhdetta Venäjään on mahdotonta rakentaa niin kauan kuin Putin on vallassa.

Evan tutkimus vahvistaa, että suomalaiset eivät kaipaa Venäjän myötäilyä, vaikka se saattoikin olla muinoin reaalipoliittista viisautta.

Stubbin johdolla Suomi tukee vahvasti Ukrainan taistelua ja pitää hyvänä, että ukrainalaiset tuhoavat Venäjän öljyinfrastruktuuria. Nato-Suomen johdossa on päädytty siihen, että ilman Putinin luhistumista Eurooppaan on mahdotonta rakentaa kestävää rauhaa.

Maaliskuussa Venäjä menetti Ukrainassa kaatuneina ja vakavasti haavoittuneina arviolta 35 000 sotilasta. Jos Venäjän tappiot kasvavat vuositasolla 400 000 sotilaaseen ja maan talouden pohja alkaa pettää, Putinin valta voi luhistua yhtä äkillisesti kuin Neuvostoliitto.

On silti varauduttava siihen, että odottavan ja toivovan ajasta tulee pitkä. Nato-Suomessa epävarmuudessa on levollista elää, koska emme ole yksin.