Ervasti MT:n Metsä-liitteessä

Kuusamolainen kalamies siedättää itsensä hyttysiä vastaan omituisella operaatiolla – konstia ei voi suositella, mutta se näyttää toimivan Nauti alkukesästä, sillä viimeistään juhannusviikolla alkaa verenhimoinen ininä. Kaverin kanssa kalalla. Auringonvalo houkuttelee ötökät ilmoille Käsivarren tunturijärvellä. MT Metsä|Erä6.6.202308:00 Kolumni Pekka Ervasti Kämpillä, joille minä eräreissuja teen, vallitsee korkea ulkoaktiviteettien taso alkukesästä. Halkoja pilkotaan, huusseja tyhjennetään ja verkkoja selvitellään. Mikä on hääriessä, kun ilma on raikas ja lämpötila ulkotyöläiselle armollisissa lukemissa. Pohjoisilla leveysasteilla kaikki muuttuu viimeistään juhannusviikolla – etelämpänä tietysti aikaisemmin. Suunnilleen suopursun kukkiessa ahnaiden verenimijöiden parvet nousevat kuin pommikonelaivueet läheisiltä kosteikoilta ja tekevät eräelämästä kemiallis-teknistä torjuntataistelua. Hyttysinvaasio on mahdoton estää. Siihen pitää nöyrästi sopeutua, muuten ei villiin luontoon ole asiaa. Olen aina kateellisena seurannut, kuinka tyynesti alkuasukkaat suhtautuvat itikoihin. Istuin kerran tulilla paikallisen poromiehen kanssa, jonka paljaalla päälaella kymmenet sääsket suorittivat poraustoimenpiteitä. Ukko ei ollut moksiskaan. Pari kertaa leipälapion kokoinen kämmen huitaisi otsan puhtaaksi, mutta puheen porina jatkui ilman keskeytystä. Itikat nauttivat kärsät ojossa ilmaisbuffetista ja nousevat aterioinnin jälkeen punaisen pulleina teltan kattoon ruokalevolle. Kalakaverini Tumppa on kehittänyt oman siedätyshoidon. Räkkäkauden alussa hän ryömii telttaan kalsarisillaan ja jättää oviluukun sepposelleen. Kun sisällä on riittävästi hyttysiä, Tumppa vetää oviläpän kiinni. Itikat nauttivat kärsät ojossa ilmaisbuffetista ja nousevat aterioinnin jälkeen punaisen pulleina teltan kattoon ruokalevolle. Kun ininä vaimenee, Tumppa tietää ravinneensa kaikki nälkäiset vieraat ja astuu ulos teltasta kroppa täynnä pieniä punaisia läikkiä. Sen jälkeen paukamia ei koko kesän aikana nousekaan. Luomupohjainen vastustuskyky säilyy sen sesongin, kunnes omituinen operaatio täytyy toistaa seuraavana vuonna. Tumpan konstia ei kukaan vastuuntuntoinen kansalainen voi toiselle suositella, mutta todistettavasti se näyttää toimivan ainakin yhden kuusamolaisen luontaistohtorin kohdalla. Kemialliset karkottimet ovat nykyään kohtuullisen hyviä, vaikka tehokkaimpia viidakkomyrkkyjä ei enää saa edes kaupitella. Jotenkin ohvin holvaaminen iholle tuntuu kuitenkin vastenmieliseltä varsinkin, jos viettää paljon aikaa ulkosalla. Hyttysverkko leveälierisen hatun päällä ja muuten peittävät vaatteet ovat oma ratkaisuni pahimpaan räkkään. Tenojokivarressa olen nähnyt sellaisenkin modifikaation, että verkkoon on tehty nahkanpalasella vahvistettu reikä suun seutuville. Reikään voi eräjorma tarvittaessa sujauttaa savukkeen, piipun varren tai pillin siitä riippuen, millaista dopingia juuri sillä hetkellä kaipaa. Kalamies hiipii rantakivelle ja heittää oman hyönteisjäljitelmänsä joukon jatkoksi. Loppukesästä hyttysparvet alkavat harveta. Kahvitauolla voileipä ei enää peitykään hyönteisiin, kun sitä kuljettaa repusta ääntä kohti. Pommikonelaivueiden raivoisa jyrinä vaimenee siedettäväksi taustaininäksi. Metsässä ja vesien äärellä voi taas liikkua ilman hyttysverkkoa tai myrkkysumutteita. Alkaa toisenlaisten hyönteisten aika. Kalastaja odottaa vesiperhosten ja erilaisten korentojen ilmestymistä veden kalvolle. Se kertoo, että pintaperhokausi on näppeimmillään. Kun aurinko nousee tunturin takaa ja lämmittää gininkirkasta järven pintaa, vesiötökät kuoriutuvat pöristelemöön pinnalle. Siellä täällä näkyy pian tuikkeja, kun harrit ja raudut napsivat hiukopaloja veden kalvolta. Kalamies hiipii rantakivelle ja heittää oman hyönteisjäljitelmänsä joukon jatkoksi. Eikä hyttysistäkään ole haittaa.

Puutarha kukkii

Kerran näinkin, kun kaikki kukkii puutarhassa. Kuva kotipihassa tultuani johtamasta Israelin Ystävien liittokokousta! Kuva fb-sivullani!

Jussi Halla-aho on ulkopolitiikan ykkösmiehiä

KIRJAUDU UUTISET UUTISETPOLITIIKKA SK: Jussi Halla-aho kehuu Erkki Tuomiojaa – Näpäyttää samalla Sanna Marinia Suomen Kuvalehden haastattelema Jussi Halla-aho kehuu Erkki Tuomiojaa, ymmärtää Sauli Niinistöä ja moittii Sanna Marinia. Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho osallistuu vellovaan Nato-keskusteluun. ELLE LAITILA Tekijän kuva Onni Kari onni.kari@iltalehti.fi T Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) kehuu entistä kollegaansa Erkki Tuomiojaa (sd) Suomen Kuvalehden haastattelussa. – Olemme olleet aina jyrkästi eri mieltä Suomen ulkopolitiikasta. Tästä huolimatta nostan Tuomiojalle hattua roolista, jonka hän otti ulkoasiainvaliokunnassa. Hän pystyi muuttamaan omia ajattelutapojaan olosuhteiden muuttuessa, Halla-aho sanoo. Halla-ahon mukaan kaikki eivät olisi pystyneet muuttamaan ajattelutapojaan, ellei Tuomioja olisi avannut asiaa heidän ymmärtämällään kielellä. Halla-ahon mukaan Tuomioja käytti ”erittäin rakentavia ja vaikuttavia” puheenvuoroja. LUE MYÖSNäin Erkki Tuomioja kommentoi HS:n Niinistö-artikkelia: "En kadu mitään" Erkki Tuomioja jätti eduskunnan keväällä. KIMMO HAAPALA / KL Halla-aho oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja 2022–2023, jolloin Tuomioja oli valiokunnan varapuheenjohtaja. Tuomioja suhtautui kriittisesti Suomen Nato-jäsenyyteen, mutta muutti kantaansa keväällä 2022 sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Halla-aho näpäyttää pääministeri Sanna Marinia (sd), jota hänen mukaansa ei voi kutsua ulkopoliittiseksi keskustelijaksi kuten Tuomiojaa. Halla-aho puolustaa tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä, jonka varovainen suhtautuminen Natoon heijasteli Halla-ahon mukaan hänen harkitsevaa perusluonnettaan.

Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä

SINIRISTILIPPUMME Näin kevätaikaan meillä on useita yhteisiä kansallisia liputuspäiviämme, jolloin siis saamme nostaa mielemme ylennykseksi siniristilippumme liehumaan lippusalkoihin. Kansallinen veteraanipäivä oli 27.4. Samoin 1.5. suomalaisen työn päivä vappu, 12.5. suomalaisuuden päivä J.V. Snellmanin päivänä, 14.5. äitienpäivä ja 21.5. kaatuneiden muistopäivä. Ja vielä nyt kevätkesällä puolustusvoimain lippujuhla 4.6. Tänään tarkastellessamme maamme asemaa saamme olla edelleen kiitollisia, että voimme sittenkin vapaassa maassa itsenäisinä nostaa juhlapäivinämme siniristilippumme lippusalkoihin, merkkinä uskostamme ja sen kuvatessa kesäisiä järviämme ja talvisia hankiamme: “Kuin taivas ja hanki Suomen/ on värisi puhtahat,/ sinä hulmullas mielemme nostat/ ja kotimme kohotat.” Vuosikymmenien ajan saimme elää ikään kuin lintukodossa hyvinvoinnin ja ympäröivän rauhan keskellä ja olimme kaikin mittarein mitattuna yksi maailman kehittyneimpiä maita ja jopa jo useiden vuosien ajan myös maailman onnellisin kansa.Tänään tilanteemme on täysin muuttunut, rauhantila ei ole vankkumaton kriisipesäkkeiden läheisyyden vuoksi ja niin koko maanosamme tasa-paino onkin järkkynyt Venäjän kaikki mahdolliset sotarikokset täyttävän Ukrainaan suuntautuvan sotahyökkäyksen johdosta. Rakkaassa laulussamme laulamme: “Täällä Pohjantähden alla,/ on nyt kotomaamme,/ mutta tähtein tuolla puolen/ toisen kodon saamme.” Ja vaikka niinkin kävisi, että menettäisimme täällä ajassa “osamme ja onnemme”, jää meille Lutherin taisteluvirren sanoin “kuitenkin Jumalan valtakunta”. Jumalan valtakunta on kaikkia muita valtakuntia voimakkaampi ja se on jo täällä maan päällä osamme. Se on ikuinen. Sitä ei kukaan voi meiltä riistää. Tämän tietoisuus muodostaa meidän kristittyjen elämämme perustan, tukee ahdistuksissamme ja karkottaa pelon sydämistämme. Siniristilippumme on ehtinyt hulmuta jo monissa tuulissa ja myrskyissä kansamme vaikeinakin kohtalon hetkinä niin rauhan kuin sodankin aikana. Ja kun sanomme “uhrin ansiosta lippu liehuu” saamme olla kiitollisia kaikille sankarivainajillemme, sotainvalideille ja sotiemme veteraaneille ja kotirintaman naisille. Mutta viime kädessä itsenäisyytemme on Jumalan, Kansojen Kaitsijan lahja kansallemme. Syystä psalmikirjoittaja kehottaakin: “Kiittäkää Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistansa ihmislapsia kohtaan.” (Hartauskirjoitukseni Juuri ilmestyneessä Perussuomalainen-lehdessä)

Valkolakkien päivä

Aika moni sai tänään olla mukana ylioppilasjuhlissa, mekin oltiin Ylöjärvellä Nutturantiellä Näsijärven rannalla, aavan ulapan takan näkyi Tamperetta!

Reliefi

Nykyisin Kankaanpään seurakuntasalin puureliefinä olevan veistoksen on tehnyt silloin Kankaanpään pappi Pekka Rantala, vihkipappimme. Kuvan otin kokeeksi aamulla Pasin digikoulutuksessa😊😍🥰😘

Kauko ja Sinikka Räikkeen näyttely

Tänään saatiin olla enoni taitelijaprofessori Kauko Räikkeen ja hänen Sinikka-puolisonsa näyttelyn "Kaksin Yksin" avajaisissa Kankaanpään museolla Niinisalossa. Esillä on heidän teoksiaan ja kerrotaan muutenkin heidän taiteilijaelämästään sanoin ja kuvin, joka tietysti on tuttua kun he ovat asuneet Kankaanpäässä vuosikymmeniä, välillä Raumalla ja taas loppuvuodet Kankaanpäässä. Heidän ateljeetalonsa Kapernaum Keskuskadulla kuten meidänkin omakotitalo Ruokojärvenkadulla ovat molemmat enoni ja Kaukon arkkitehtiveljen Kallen piirtämiä. Toiset kaksi Kankaanpäässä olevaa Kallen piirtämää taloa ovat Hiitolankadulla nykyisin Matti ja Kaija Antilan talo ja Järventaustassa oleva Juhani ja Marja Tarnan talo!