Kesän lämpimin päivä

Roktähti Juissi Läskinen Ylläpitäjä Eniten osallistunut Tänään ei ollut shortsikeli, vaan oli suorastaan uimahousukelit, kun mittari näytti varjossa +32 astetta. Hiki tuli jo lähdössä vaikka olikin maltillinen vauhti. Mukana kuitenkin 12 kuntoilijaa ja 11 paitaa ja koko tunti jaksettiin.😉

Talentit eli leiviskät

Kirkkovuosikalenteri ‹SUNNUNTAI 6.8.2023› 10. sunnuntai helluntaista Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä. Raamatun tekstit Psalmi Ensimmäinen lukukappale Toinen lukukappale Evankeliumi Päivän rukouksett 1 Jumala, taivaallinen Isämme. Sinä olet varustanut meidät hyvillä lahjoillasi. Tee meidät taitaviksi ja uskollisiksi tehtävissä, joihin kutsut meidät. Lahjoita meille kestävyyttä palvella sinua ja toisiamme valppaina uskossa ja pitkämielisinä rakkaudessa. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 2 Herra Jumala, taivaallinen Isä, sinä olet ottanut meidät palvelukseesi. Vahvista meitä, ettemme väistä kutsuasi, kun sinä tahdot käyttää meitä valtakuntasi työssä. Auta meitä unohtamaan se, mikä on takana, ja lähtemään tielle, jonka sinä avaat eteemme. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 3 Laupias Jumala, taivaallinen Isä. Sinä olet kutsunut meidät valtakuntasi työhön ja antanut meille oman tehtävämme. Kiitos siitä, että luotat meihin ja pidät meitä työtovereinasi. Anna meille vastuun mieltä ja rohkeutta kaikessa mitä teemme, anna viisautta toteuttaa tahtoasi. Varjele, ettemme laiminlöisi kutsumustamme pelon tai itsekkyyden tähden. Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä. 4 Pyhä Jumala. Kaikki, mitä meillä on, on sinun antamaasi: elämämme, omaisuutemme ja tehtävämme. Sinulle meidän on tehtävä tili kaikesta, mitä olemme saaneet. Auta meitä olemaan luotettavia palvelijoita, vähässä uskollisia. Varjele, ettemme tuhlaisi emmekä käyttäisi väärin antamiasi lahjoja. Kiitos siitä, että sinä osoitat, mikä on paikkamme ja vastuumme. Anna meille toivo, että kutsut meidät kerran taivaan ilojuhlaan. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Ben kansanedustajana vuodesta 1979, silloin minäkin tulin eduskuntaan

POLITIIKKA Mihin hävisivät konkari­poliitikot? Vain viisi kansan­edustajaa, joilla yli 25 vuotta eduskunnassa Kokoomuksen Ben Zyskowiczin lisäksi vain neljällä muulla kansanedustajalla on yli neljännesvuosisadan kokemus eduskunnasta. Ben Zyskowicz uutena kansanedustajana vuonna 1979 ja konkarikansanedustajana 2023. Zyskowicz on ollut kansanedustajana yli 44 vuotta. Seuraavaksi kokeneimmilla kansanedustajilla eduskuntavuosia on 16 vuotta vähemmän. Mika Lehto MUUTAMAN vuosikymmenen mittaiset kansanedustajaurat alkavat olla hupenevaa kansanperinnettä. Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok), 69, on nykyisen eduskunnan erilainen nuori. Zyskowicz on ollut eduskunnassa maaliskuusta 1979 lähtien ja hänellä on takanaan yli 44 vuoden ura kansanedustajana. Zyskowiczin jälkeen kansanedustajien valtiopäiväkokemuksessa tulee pitkä tauko. Eduskunnassa on tavannut olla kohtalainen määrä kokeneita lainsäätäjiä, mutta enää eduskunnasta ei löydy Zyskowiczin lisäksi yhtään kansanedustajaa, jolla olisi edes yli 30 vuoden kokemus Arkadianmäeltä. Konkariedustajaksi pääsee huomattavasti lyhyemmällä kokemuksella kuin muinoin. Zyskowiczin jälkeen seuraavaksi kokeneimmat kansanedustajat ovat ne neljä, joilla on takanaan eduskuntauraa 28 vuotta ja risat. VETERAANIEDUSTAJIEN hupenemista ei ole voinut olla huomaamatta. – Kevään vaaleissa jäi pois useampi konkariedustaja. Itselle tulee heti mieleen Erkki Tuomioja (sd) ja Jukka Gustafsson (sd) ja Toimi Kankaanniemi (ps). Tämä on ymmärrettävää, jos on 30–40 vuotta eduskuntatyötä takanaan, silloin ollaan aika lailla eläkeiässä. – Niin minäkin olen, mutta en malttanut vielä olla asettumasta ehdolle, Zyskowicz kertoi. ” Zyskowiczista tulee tällä vaalikaudella Suomen kaikkien aikojen pitkäaikaisin kansanedustaja. Zyskowicz ei osaa sanoa, että lähtevätkö poliitikot nuorempina ja vähemmillä virkavuosilla hanakammin muihin töihin kuin ennen. Tilastoja ja tutkimuksia asiasta ei ole. – Kun aloittelin kansanedustajana, silloin oli voimassa kulttuuri, että ministereitä ja kokeneimpia kansanedustajia nimitettiin virkoihin ja tehtäviin, joihin poliitikkoja ei enää nimitetä. Tarkoitan maaherran tehtäviä, Kelan ja Yleisradion johtajat, Suomen Pankin johtajat, valtion virastojen pääjohtajat, valtionyhtiöiden johtotehtävät, Zyskowicz luetteli. – En ole ihan varma, että lähdetäänkö eduskunnasta aikaisemmin lyhyemmän uran jälkeen, Zyskowicz jatkoi. SE LIENEE suhteellisen varmaa, että Zyskowiczista tulee tällä vaalikaudella Suomen kaikkien aikojen pitkäaikaisin kansanedustaja. Viime vaalikaudella kuollut Ilkka Kanerva (kok) ehti olla kansanedustajana noin 46 ja puoli vuotta, Zyskowicz ohittaa Kanervan edustajapäivissä runsaan kahden vuoden kuluttua. – Olisin suonut Kanervan kansanedustajapäivien jatkuvan. Sen olen tiennyt, että minulle kertyy enemmän edustajavuosia kuin Kanervalle, jos tämän vaalikauden pysyn elossa ja terveenä. En ole näitä laskenut, Zyskowicz totesi. Zyskowiczin lukemia ei tulla lähivuosikymmeninä ylittämään, eikä edes yli 30 edustajavuoden kerhoon ole tunkua. KEITÄ muita konkarikansanedustajaksi luokiteltavia eduskunnasta vielä löytyy? Zyskowiczin jälkeen seuraavaksi kokeneimmilla kansanedustajilla on eduskuntakokemusta 28 vuotta ja vajaat puoli vuotta päälle. Kansanedustajat Tarja Filatov (sd), Pia Viitanen (sd) ja Päivi Räsänen ovat istuneet eduskunnassa yhtäjakoisesti keväästä 1995 lähtien, ja myös Johannes Koskisella (sd) on yli 28 vuoden kokemus kansanedustajana. Koskinen on vuoden 1991 saapumiserää, ja hän oli yhden kauden Lontoossa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n johtajana. Eduskunnan konkareiden ykkösketju Ben Zyskowiczin jälkeen. Tarja Filatov, Pia Viitanen, Päivi Räsänen ja Johannes Koskinen ovat edustajakokemuksessa 16 vuotta ja neljä vaalikautta Zyskowicia jäljessä. KONKARIKANSANEDUSTAJIEN listalle sijoille 6–9 pääsee runsaan 24 vuoden valtiopäiväkokemuksella. Vajaan neljännesvuosisadan kokemus on neljällä kansanedustajalla. Tähän ryhmään kuuluvat keväällä 1999 kansanedustajien uransa aloittaneet Mika Lintilä (kesk) ja Sari Sarkomaa (kok). Yhtä pitkä valtiopäiväkokemus on myös Pekka Haavistolla (vihr). Haavisto oli kansanedustajana 1987–1995 ja hän palasi eduskuntaan kevään 2007 vaaleissa. Kansanedustaja Eva Biaudét (r) jää muutaman kuukauden jälkeen eduskuntapäivissä Lintilästä, Sarkomaasta ja Haavistosta. Biaudét aloitti kansanedustajana keväällä 1991, hän istui kansanedustajana vuoden 2006 loppuun asti ja palasi eduskuntaan keväällä 2015. Eduskunnan konkareiden kakkosketju. Pekka Haavisto, Eva Biaudét, Mika Lintilä ja Sari Sarkomaa. He ovat edustajavuosissa 20 vuotta Zyskowiczia jäljessä, Biaudét muutaman kuukauden enemmän. SEURAAVAKSI kokeneimmilla kansanedustajilla on takanaan reilun 20 vuoden ja viiden vaalikauden aiempi kokemus eduskunnasta. Jaetulla kymmenellä sijalla konkarikansanedustajalistalla ovat kevään 2003 saapumiserässä valtakirjansa saaneet Antti Kaikkonen (kesk), Arto Satonen (kok) ja Paula Risikko (kok) sekä myös Kimmo Kiljunen (sd), joka oli eduskunnassa 1995–2011 ja uudelleen vuodesta 2019 lähtien. Eduskunnan konkareiden kolmosketju. Antti Kaikkonen, Paula Risikko, Arto Satonen ja Kimmo Kiljunen ovat olleet eduskunnassa 24 vuotta vähemmän kuin Ben Zyskowicz. KONKAREIDEN listalla ei ole yhtään vasemmistoliiton eikä perussuomalaisten kansanedustajaa. Perussuomalaisissa on neljä kansanedustajaa, jotka ovat istuneet eduskunnassa yhtäjakoisesti jytkystä 2011 lähtien: Juho Eerola, Ritva Elomaa, Arja Juvonen ja Ville Vähämäki, joilla on siis reilun 12 vuoden edustajakokemus. Vasemmistoliiton kaksi kokeneinta valtiopäiväedustajaa ovat niin ikään keväällä 2011 eduskuntaan nousseet Anna Kontula ja Aino-Kaisa Pekonen. Nykyisillä kansanedustajilla on keskimäärin noin seitsemän vuoden kokemus, ja 56 kansanedustajaa istuu eduskunnassa ensimmäistä vuottaan.

IS:n Haapala presidenttiehdokkaista

PÄÄKIRJOITUS Pääkirjoitus: Presidentin­vaaleihin lähdetään onttojen sumu­verhojen suojassa – Olli Rehn ja Pekka Haavisto ovat ”kansan­liikkeistään” huolimatta täysin puolueidensa varassa Puolueleimaa pelätään, siksi kansanliikkeet ovat muotia presidentinvaaleissa. Savuverho ei hämää äänestäjää, sillä esimerkiksi Olli Rehnin (kesk) ja Pekka Haaviston (vihr) kampanjat pyörivät puolueaktiivien varassa, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola vahvisti torstaina presidenttiehdokkuutensa – valitsijayhdistyksen ehdokkaana, kuinkas muutenkaan. Aaltola on sitoutumaton, mutta valitsijayhdistyksistä on tulossa muutenkin vuoden 2024 presidentinvaalien ilmiö, kun ehdokkaat yrittävät luoda savuverhoa omaan taustapuolueeseensa. Hajurakoa puolueeseensa ”kansanliikkeiden” kautta yrittää gallupeiden kaksi päätähteä, vihreiden Pekka Haavisto ja keskustan Olli Rehn. Viime vaalien kakkonen Haavisto on vihreiden kaksinkertainen puheenjohtaja, kansanedustaja ja ministeri. Olli Rehn on keskustan entinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja, ministeri ja europarlamentaarikko. Jäsenkirjamiehiä. ” Ilman omaa puoluetta kummallakin taitaisivat vaadittavat kortit jäädä keräämättä. SAVUVERHO ei toimi kummallakaan, sillä 20 000 kannattajakortin keräämisestä vastaa lähinnä oma taustapuolue, Haavistolla vihreät, Rehnillä keskusta. Ilman omaa puoluetta kummallakin taitaisivat vaadittavat kortit jäädä keräämättä. Puolue voi asettaa ehdokkaan suoraan. Nyt kannatuskortteja keräävät lähinnä töihin komennetut puolueaktiivit eri kesätapahtumissa puolueiden teltoilla. Kortteja ole täytetty sillä innolla kuin odotettiin. Kansanliikehurmos on toistaiseksi kaukana. Olli Rehnin kansaliikkeen korttien keräys on saanut jopa koomisia piirteitä. Keskustan puoluehallituksen jäsen, itsekin kannatuskortteja oman valitsijayhdistyksen nimissä keräävä Paavo Väyrynen ihmetteli heinäkuun lopulla, miten keskusta vaati häntäkin puolueaktiiveille osoitetuilla paimenkirjeellä keräämään kortteja Rehnin ehdokkuuden taakse. Lue lisää: Paavo Väyrynen kertoo oudosta viestistä: ”Minuakin käskytettiin keräämään kortteja” Kaiken lisäksi keskusta muutti keväällä sääntöjään presidenttiehdokkaan asettamisesta. Muutos räätälöitiin Rehnille, ja torstaina puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen varmistikin, että keskusta ajaa vain Rehnin ehdokkuutta. VALITSIJAYHDISTYSTEN perustamiseen innosti presidentti Sauli Niinistön esimerkki edellisvaaleissa. Vaikka Niinistökin on kokoomuksen entinen puheenjohtaja, vuoden 2018 vaaleissa hän oli kansaliikkeen ehdokas, jonka ehdokkuuden taakse kerättiin huikea 156 000 nimen lista. Niinistön toiminnan ymmärtää, sillä 2018 hän oli jo istuva presidentti ja luopunut kokoomuksen jäsenkirjasta. Nyt seurataan, mitä kokoomuksessa tapahtuu. Kokoomus ei ole päättänyt edes puoluekokouksen ajankohtaa tai paikkaa, jossa ehdokas nimetään. Nähdäänkö vielä porvarillinen kansanliike? Ex-pääministeri Alexander Stubbia on pidetty kokoomuksen todennäköisenä ehdokkaana. Hän on kuitenkin antanut ymmärtää, että puolueen esivaaliin tai äänestykseen hän ei alennu. Mitä Stubb sanoo, kun puolustusministeri Antti Häkkänenkin (kok) ilmoitti harkitsevansa ehdokkuutta? Myös ulkoministeri Elina Valtonen (kok) saattaa hypätä mukaan – ainakin piilotukea on tarvittaessa korkealtakin. EDUSKUNNAN puhemies Jussi Halla-aho ei keräile kannatuskortteja, vaan hänet kruunataan ensi viikonvaihteessa perussuomalaisten puoluekokouksessa puolueen ehdokkaaksi. Myös Harry Harkimo on puolueensa Liike Nytin ehdokas. Mitä Sdp ja todennäköinen ehdokas, EU-komissaari Jutta Urpilainen tekee? Urpilaisenkin ympärille olisi koomista rakentaa kansanliike – hän on sentään Sdp:n ex-puheenjohtaja. Mika Aaltola on puolestaan oma lukunsa – ja hänen esiintymisensä myös. Aaltola ilmoitti itsensä puoluepolitiikan ulkopuoliseksi valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi tavalla, joka on herättänyt ihmetystä. Tiedotustilaisuudessaan Aaltola kertoi ajavansa ”Suomen asiaa”, mikä erottaa hänet muista ehdokkaista. – Jos on tietoa ja taitoa ja on rohkeutta, ja sitä ei muilla tunnu olevan sitä näkemystä, niin sitten on vähän niin kuin velvollisuus lähteä, Aaltola jatkoi vielä Ylen haastattelussa. Kukin tyylillään. Voi olla, että itse itsensä muiden yläpuolelle nostaminen ei Suomessa lopulta pitkälle kanna.

YLE:n gallup elokuun alussa

Ylen kannatusmittaus: Kokoomus romahti ykköspaikalta Suosituimmaksi puolueeksi nousi oppositioon jäänyt SDP. Rasismikohuissa ryvettyneiden kokoomuksen ja perussuomalaisten riveistä lipeää nyt naisia ja nuoria. Oppositiopuolue SDP kiilaa selvästi suosituimmaksi puolueeksi Ylen puoluekannatusmittauksessa. Samaan aikaan rasismikohuissa ryvettyneiden hallituspuolueiden kokoomuksen ja perussuomalaisten kannatus laskee. Jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, SDP:tä äänestäisi 22,8 prosenttia vastaajista, kokoomusta 19,8 ja perussuomalaisia 19,2. SDP nosti kannatustaan yli kaksi prosenttiyksikköä. Vaalivoittaja kokoomuksen kannatus laski 2,3 prosenttiyksikköä ja perussuomalaisten yhden prosenttiyksikön. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö, valtiotieteiden tohtori Jussi Westinen sanoo, että hallituspuolueiden laskeneeseen tulokseen vaikuttaa todennäköisesti kyselyn ajankohta. – Heinäkuussa oli melkoista poliittista turbulenssia, kun hallitus oli jatkuvassa kohussa selvittelemässä rasismitapauksia, Westinen sanoo. Puoluekantansa ilmoittaneiden vastaajien määrä oli 1 963. Kuva: Nanna Särkkä / Yle Naisia ja nuoria lähti Kokoomus menetti erityisesti naiskannattajia sekä alle 35-vuotiaita. Perussuomalaiset menetti naiskannattajia. Westisen mukaan taustalla voi olla se, että naiset ovat eri tutkimusten mukaan suvaitsevaisempia kuin miehet, suhtautuvat myönteisemmin monikulttuurisuuteen ja tuomitsevat herkemmin rasismin. Rasismisyytösten keskellä ollut perussuomalaiset on menettänyt Ylen puoluekannatusmittauksessa suosiotaan vähemmän kuin pääministeripuolue kokoomus. – Vaikuttaa siltä, että rasistiset kirjoitukset eivät ole ongelma suurelle osalle perussuomalaisten kannattajia, mikä ei ole yllättävää, koska tutkitusti perussuomalaisten kannattajia eniten yhdistävä asia on äärimmäinen maahanmuuttajavastaisuus. Lisäksi Ylen tuoreessa kyselyssä ilmeni, että rasismille on ylivoimaisesti eniten hyväksyntää heidän keskuudessaan, toteaa Taloustutkimuksen Westinen. Westisen mukaan vaalien jälkeen on tyypillistä, että vaalit voittaneen puolueen kannatus pysyy korkealla, sillä moni ihminen ”hyppää voittajavankkureiden kyytiin”. Perinteistä hallituksen kuherruskuukautta ei siis tällä kertaa tullut Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitukselle. Vuoto vihreistä SDP:hen jatkuu SDP:lle valui kannatusta odotetusti vihreiltä ja vasemmistoliitolta, mutta myös RKP:lta, kokoomukselta ja perussuomalaisilta. Åbo Akademin tuore tutkimus osoittaa, että iso osa vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajista äänesti eduskuntavaaleissa taktisesti eli siirtyivät SDP:n leiriin estääkseen oikeistohallituksen. – Ilmassa on ollut paljon pohdintaa siitä, jäävätkö entiset vihreiden ja vasemmiston äänestäjät SDP:n riveihin – ja toistaiseksi ovat jääneet. Siinä mielessä SDP on pitänyt asemansa todella hyvin. Varsinkin vihreistä liike on jatkunut edelleen SDP:n suuntaan, Westinen sanoo. Näin kannatusmittaus tehtiin Taloustutkimus haastatteli 2 509 ihmistä. Haastateltavilta kysyttiin, minkä puolueen ehdokasta he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit olisivat nyt. Haastattelut tehtiin 5.7.-1.8.2023. Puoluekantansa kertoi 1 963 haastateltavaa. Virhemarginaali on kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa. Avaa Vihreiden alavireisyys jatkuu edelleen kannutusmittauksessa: 8,0 prosentin kannatus on kaukana 17,8 prosentin huipusta, jonka se saavutti vuonna 2017 Ylen kannatusmittauksessa. RKP on kipuillut hallitusyhteistyössä perussuomalaisten kanssa. Vaikka vuotoa on ollut SDP:hen, pysyy sen kannatus tutussa neljän prosentin pinnassa, ollen loivassa laskussa.

Hesarin alamäki on jyrkkä

Teemu Keskisarjan kolumni: Rakkaat muistoni Helsingin Sanomista Politiikka Historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja kirjoittaa Helsingin Sanomista. Yksi asia, jota 1980-luvussa kipeimmin kaipaan, on Helsingin Sanomat. Paksuimmillaan se mahtui nipin napin postilaatikkoon. Paitsi levikin, mainosten ja ilmoitusten valtias, Hesari oli myös hämmästyttävä laatujulkaisu. Kulttuuritoimituksen paneutumista, omistautumista ja asiantuntemusta ei voi oikein selittääkään someihmisille (ks. Pekka Tarkan muistelmateos Onnen Pekka. Otava 2018). Silloin kun useimmat toimittajat osasivat kirjoittaa suomen kieltä, sanomalehti oli vessassakin lukuelämys. Oliko kasari-Hesari puolueeton ja luotettava uutismedia? No eipä kai. Kekkonen ja Neuvostoliitto olivat herkkiä aiheita kuten muillekin. Populaarikulttuurin ja sukupuolisuuden käsittely oli pidättyväistä. Mutta lehtiruhtinas Aatos Erkko oli itsenäinen ja jokseenkin riippumaton. Upporikkautensa ansiosta hän pystyi viittaamaan kintaalla loukkaantujille. Niitä tuolloinkin uikutti ja uhkaili yhteiskunnan keskiössä ja kaikilla laidoilla. Valtalehti käytti valtaansa. Silti journalismin vapaus oli Erkkojen dynastian perusarvo. Omistaja ei sanellut lehtimiesten mielipiteitä eikä räikeästi tunnustanut väriä vaaleissa. Vakaumusten törmäyksissä pärjäsivät yleensä markkinatalous ja demokratia. Jutuissa oli, ei niinkään tasapuolisuutta, vaan riitasointuja eri suuntiin. (ks. Mainio, Aleksi: Erkon kylmä sota. Siltala 2018 ja Jensen-Eriksen, Niklas – Hänninen, Reetta – Mainio, Aleksi: Suomen suurin. Siltala 2019). Helsingin Sanomat oli yllättävän arvostettu äärivasemmistolaisessa lapsuudenkodissani. Meille tulivat esimerkiksi vähemmistökommunistien kuivahko Tiedonantaja ja Punalippu, Petroskoissa painettu aikakauslehti, jonka miehet kertovat -sotahistoria oli oikeasti mielenkiintoista. Hesarin tilauksen saimme aina joululahjaksi vauraalta oikeistolaiselta äidinisältäni. Lahjan tarkoitus ei ollut käännyttäminen vaan arjen elävöittäminen. Siihen Hesari olikin omiaan. Lukijoita oli suurperheessämme melkein kymmenen. Kukaan ei kaivannut erillisiä ”lasten uutisia”, koska osa tekstistä kiinnosti kaikenikäisiä. Muistan, kuinka lehti aamuisin sananmukaisesti revittiin käsistä: mulle ekaks urheilu/ulkomaat/kirja-arvostelut/sarjakuvat… ”Rakkaus” lienee liioittelua kertakäyttöpaperista, mutta paljon minä siitä tykkäsin. Enkä ollut ainoa. Parhaimmillaan puoli miljoonaa taloutta äänesti lompakollaan, että Helsingin Sanomat oli kalliin hintansa väärti. Satunnainen huti ja ylilyönti eivät haitanneet tilaajia. Kun humalainen kirjeenvaihtaja ja kaikkivaltias kriitikko kompuroivat, seuraavalla aukeamalla tai huomenna ilmestyi parempaa. Toimituksen linja – sikäli kun siitä määräyksiä olikaan – piirtyi värikkäänä ja monisärmäisenä. Siksi se kelpasi sekä porvareille että kommareille. Mikä tärkeintä, Hesari ymmärsi epäpoliittisia lukijoita – enemmistöä, joka ei koskaan kaipaa ideologista opetusta aamukahvin lisukkeeksi. Tason tipahtaminen 1990–luvulta lähtien liittyi media-alan kokonaisuuden kouristuksiin. Läheskään kaikki ei ollut hesarilaisten oma vika. Nostalgiakolumni voi kuitenkin päättyä vain yhdellä tavalla. Arvoisat Helsingin Sanomien päätoimittajat ja vielä arvoisampi Sanoma Median johtoryhmä, miten menee omasta mielestänne tällä hetkellä? Markkinoiko joku edes piloillaan Hesaria joka kodin lehdeksi? TEEMU KESKISARJA

Syyskauden toimintaa alkaa

Kesäkausi on kääntymässä syyskaudeksi, tänään hyvinvointialueen valtuustoseminaari, Kankaanpään viimeisen veteraanin 100-vuotispäivä ja illalla veteraanikuoron konsertti parin välivuoden jälkeen taas Venesjärven rantalavalla, joskaan ei niin runsasta osanottoa kuin ennen välivuosien taukoa! Mutta me paikalle tulleet kyllä tykkäsimme! Sadettakin iltasella saatiin kovistakin kuuroista!