Kasteen sunnuntai

SUNNUNTAI 7.1.2024› Kasteen lahja Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste, loppiaisen vanhakirkollinen aihe. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa. Päivän rukoukset Ikuinen Isä. Sinä ilmoitit Jeesuksen rakkaaksi Pojaksesi Jordanin kasteessa. Auta meitä Kristukseen kastettuja pysymään uskollisina kutsumuksellemme sinun lapsinasi. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa nyt ja ikuisesti. 2 Taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua siitä, että olet lähettänyt Poikasi meidän ja koko maailman syntien sovitukseksi. Kiitos kasteesta, jossa meidät on liitetty hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa osallisuuteen. Kiitos Pyhän Henkesi uudistavasta työstä, kiitos ikuisen elämän toivosta. Anna meidän elää tästä valtakuntasi perinnöstä, jonka olemme saaneet pyhiesi joukossa. Me ylistämme sinua, Isä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. 3 Jeesus Kristus, sinä suostuit kasteessa Vapahtajan kutsumukseesi, sinä tunnet ihmisen osan. Meidät on otettu jo varhain sinun hoitoosi. Elämän haavoittamina tulemme eteesi ja pyydämme: Sinä kipujen mies, paranna meidän kipumme, anna kestävyyttä ja rohkeutta, virvoita sielumme ja henkemme. Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti. 4 Armollinen Jumalamme. Sinä tunnet meidät nimeltä ja puhuttelet jokaista henkilökohtaisesti. Olet myös tarkoittanut meidät elämään yhdessä, perheesi jäseninä. Vie meidät yhteen muiden sinua etsivien kanssa, jotta voimme kannustaa toisiamme uskon kilvoituksessa. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Loppiainen

Kirkkovuosikalenteri Näytä virsisuositukset Päivän tunnuskuva Jeesus, maailman valo Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille. Raamatun tekstitAvaa kaikki Psalmi Ensimmäinen lukukappale Toinen lukukappale Evankeliumi Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Päivän rukoukset Taivaallinen Isä, joka johdatit idän tietäjät Betlehemin seimelle, opasta myös meidät sanasi valossa Jeesuksen luo. Avaa silmämme ja sydämemme, että näkisimme hänen kirkkautensa. Auta meitä pysymään hänen yhteydessään, niin että voisimme heijastaa hänen valoaan ja julistaa sanomaa hänestä lähellä ja kaukana oleville. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. 2 Kaikkivaltias Jumala, taivaan ja maan Herra. Tänään kiitämme sinua valosta, joka on syttynyt Kristuksessa maailman yöhön. Kiitämme kirkkaudesta, joka loistaa elämämme pimeyteen, ja rukoilemme: Johdata kaikki kansat valoosi, niin että saisimme kerran yhdessä ylistää sinua ikuisesti. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. 3 Jumala, sinä olet Isämme. Sinä sytytit yötaivaalle tähden, joka opasti viisaat miehet Betlehemiin. Anna tähden loistaa myös meille, anna sen loistaa kaikille sinua etsiville. Kiitos, Isä, että olet valinnut meidät. Kiitos, ettei kukaan ole sinulle merkityksetön. Kiitos, että olet lähellä kaikkia, jotka sydämestään huutavat sinua. Anna meidän tuntea läsnäolosi. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. 4 Jumala, tänään muistelemme idän viisaita tietäjiä, jotka lähtivät pitkien matkojen takaa etsimään Jeesus-lasta tähti oppaanaan. Herätä meidänkin sydämissämme kaipaus Jeesuksen puoleen, niin että koko elämämme ajan tahdomme elää hänen lähellään. Anna meille sama ilo, jonka tietäjät saivat, kun he löysivät Jeesuksen. Kiitos, että kuulet meitä. 5 Rakas Jeesus, Vapahtajamme. Sinun seimesi ääreen tulivat idän tietäjät lahjoineen, sillä Jumalan tähti johdatti heitä. Myös me tulemme valosi kutsumina – tulemme pimeästä, tyhjin käsin ja köyhinä. Ojennamme kätemme sinua kohti ja pyydämme: Sytytä sisimpäämme taivaasta tuomasi valo. Kosketa meitä ja lähetä meidät maailmaan jakamaan rakkautesi lahjoja. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

Jokisipilä: Jussilla mahdollisuuksia

Etusivulle JUURI NYT: Pallaksen turman uhrien viimeinen, koskettava kirjoitus – ”Meillä on ollut satumaiset päivät” JUURI NYT: SM-liigan kriisiseuraa nöyryytetään – verivihollinen takoo maaleja ja kokenut hyökkääjä sikaili itsensä suihkuun POLITIIKKA Tutkija: Tammi­kuun yllätys mahdollinen presidentin­vaaleissa – ”Haavisto saa juosta ihan täysillä maali­viivalle saakka” Tutkijat ovat kahta mieltä siitä, voiko presidentinvaalien kärkikolmikossa tapahtua vielä toisen kierroksen asetelmat mullistava muutos. JAA KOMMENTIT Politiikan tutkijat Johanna Vuorelma ja Markku Jokisipilä arvioivat vaaliasetelmaa, kun ensimmäisen kierroksen loppuun on reilut kolme viikkoa. Politiikan tutkijat Johanna Vuorelma ja Markku Jokisipilä arvioivat vaaliasetelmaa, kun ensimmäisen kierroksen loppuun on reilut kolme viikkoa. KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ, VESA MOILANEN / LEHTIKUVA, IVAN BESSEDIN Heini Särkkä 3.1. 19:49 EDUSKUNNAN puhemiehen Jussi Halla-ahon (ps) kannatus on ollut nousussa viimeisimmissä presidentinvaalien kannatuskyselyissä. Ilta-Sanomien Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä 15 prosenttia suomalaisista piti Halla-ahon ulkopoliittisia näkemyksiä luotettavimpina. Helsingin Sanomien kannatusmittauksessa Halla-aho asettui kolmanneksi suosituimmaksi ehdokkaaksi heti Alexander Stubbin (kok) ja valitsijayhdistyksen Pekka Haaviston (vihr) taakse. Ennen joulua Halla-aho nousi Maaseudun Tulevaisuuden presidentin­vaali­gallupissa kärkikolmikkoon. Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, poliittisen historian professori Markku Jokisipilä. Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, poliittisen historian professori Markku Jokisipilä. KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ – Halla-ahon kannatus saattaa olla yksi paikka, josta tulee tammikuun yllätys. Jos hän pystyy mobilisoimaan ensimmäisellä kierroksella koko porukan, joka äänestää eduskunta­vaaleissa perussuomalaisia, se on aika liki, että se riittää toiselle kierrokselle, arvioi Eduskunta­tutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä. Jos Halla-aho saa päälle vielä toisten puolueiden konservatiivisesti ja maahanmuutto­kriittisesti ajattelevien kannattajien äänet, silloin yllätys voi realisoitua, pohtii poliittisen historian professori Jokisipilä. Perussuomalaisten kannatus on yhä viimeisimmissä mittauksissa lähes 18 prosenttia, eikä kannatuksen romahduksesta ole näkynyt merkkejä. Halla-aho ei ole hallituksen ministeri, joten hän on hieman syrjässä hallitukseen liittyvästä kriittisestä talouspoliittisesta keskustelusta. Kansallismielisesti ja konservatiivisesti ajattelevia suomalaisia on jopa yli 30 prosenttia äänestäjistä: heitä on niin Olli Rehnin (kesk) kannattajissa kuin kokoomuksen konservatiivilaidalla. Myös Mika Aaltolan (sit.) sulanut kannatus voi hyvin sataa Halla-ahon laariin. Toisaalta itärajan tilanne pitää esillä perussuomalaisten maahanmuutto­poliittista linjaa, jonka voi katsoa alkaneen Halla-ahosta. – Jos kannatus alkaa olla nyt 15 prosenttia, ja tässä on vajaa kuukausi aikaa, on se mahdollista. Presidentinvaalien viimeisiin viikkoihin jää maksimaalinen panos, koska siellä on niin monta sellaista ehdokasta, jotka pystyvät huippuonnistumisella nousemaan 20 pinnaan, Jokisipilä sanoo. Professorin mukaan tällä hetkellä varmalta näyttää ainoastaan se, että Alexander Stubb menee toiselle kierrokselle. – Sitten olisi kyse megaluokan yllätyksestä, jos hän ei olisi siellä. Haavisto saa juosta ihan täysillä maaliviivalle saakka. Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kisassa on mukana yhdeksän ehdokasta. Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kisassa on mukana yhdeksän ehdokasta. KUVA: IVAN BESSEDIN Jokisipilän mukaan Jutta Urpilaisen (sd) ja Halla-ahon välinen kilpailuasetelma on äärimmäisen mielenkiintoinen. Tällä hetkellä kuitenkin sekä Ilta-Sanomien että Helsingin Sanomien teettämissä kyselyissä Urpilainen ja Li Andersson (vas) asettuvat miespuolisten presidenttiehdokkaiden ja myös keskustan Olli Rehnin taakse. Haaviston asema toisella kierroksella voi joutua vaakalaudalle, jos kansallismieliset konservatiivit asettuvat Halla-ahon taakse ja samaan aikaan Urpilaisen ja Anderssonin kannatus nousee merkittävästi. – Perussuomalaiset ovat taitavia viimeisten viikkojen kirijöitä vaaleissa silloin, kun vaalien aiheet heidän äänestäjiään heitä kiinnostavat. Eduskunta­vaaleissa heidän nousunsa on ollut nyt neljä kertaa peräkkäin aika huimaa, Jokisipilä huomauttaa. Halla-ahon tekemät rikosilmoitukset fasistiksi nimittelystä ovat johtaneet ainakin siihen, että hän on ollut sosiaalisessa mediassa yksi eniten keskustelua herättäneistä poliitikoista, Jokisipilä huomauttaa. – En väitä, että tämä olisi sellainen, mutta perussuomalaisilla on ollut aiemmin eduskunta­vaali­kampanjoissa hyvin ajoitettuja vaalivideoita, jotka ovat kaapanneet keskustelun käymään puolueen ympärillä. Eduskunnan puhemies ja perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho. Eduskunnan puhemies ja perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho. KUVA: IVAN BESSEDIN Eduskuntavaaleissa perussuomalaisten arvostelu on saanut osan porukasta asettumaan entistä tiukemmin heidän puolelle. Sama ilmiö ei välttämättä toimi yhtä hyvin presidentinvaaleissa, Jokisipilä näkee. – Jos tämä keskustelu rikosilmoituksesta saa aikaan sellaisen efektin, se voi olla Halla-ahon kannatusta nostavakin tekijä.

PS nousi eniten eli 0,6%

Ylen kannatusmittaus: kokoomus ja perussuomalaiset vahvistivat asemiaan, mutta SDP notkahti Kokoomus on yhä Suomen kannatetuin puolue, kertoo Ylen tuorein kannatusmittaus. Kärjessä järjestys on ennallaan, mutta SDP on menettänyt kannatustaan. Puolueiden järjestyksen kehitys Ylen kannatusmittauksissa eduskuntavaaleista 2024 lähtien. Uusimmassa tuloksesssa järjestys on ennallaan: kokoomus, SDP, perussuomalaiset. Kokoomus on säilyttänyt asemansa kärjessä edellisestä mittauksesta. Kuva: Eleni Paspatis / Yle, grafiikka: Nanna Särkkä / Yle JESSE MÄNTYSALO, NANNA SÄRKKÄ 6:00 Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla. Puoluekannatuksen kärkikolmikko pysyy muuttumattomana. Ylen tuoreimmassa kannatusmittauksessa ykkösenä jatkaa kokoomus, jonka kannatus on noussut hienoisesti 22,9 prosenttiin. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n kannatuksessa on tapahtunut 1,3 prosenttiyksikön notkahdus. SDP jatkaa silti yhä toisena. Kolmantena pysyttelee perussuomalaiset, jonka kannatus on noussut edellisestä mittauksesta ollen nyt 17,6 prosenttia. SDP menettää kannattajiaan katsomoon Kannatusmittauksen tehneen Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja huomauttaa, että muutokset ovat tällä kertaa muutoin suhteellisen pieniä, mutta SDP:n kannatus laskee nyt toista kuukautta peräkkäin yli prosenttiyksikön. Turjan mukaan SDP menettää kannatusta ennen kaikkea ”katsomoon”, sillä sen kannatus ei näytä merkittävästi vuotavan muihin puolueisiin. – SDP:tä viime vaaleissa äänestäneistä suurehko osuus on nyt siirtynyt miettivälle kannalle. Se selittää aika pitkälle SDP:n laskua. Kokoomus on säilyttänyt asemansa edellisestä mittauksesta. – Kokoomus on tällä hetkellä yhä selvemmin kannatetuin puolue Suomessa, Turja sanoo. Hän toteaa, että kolmen kärjessä perussuomalaisten kannatus näyttää vakiintuneen reiluun 17 prosenttiin. – Se on pyörinyt siinä jo oikeastaan neljä kuukautta peräkkäin. Tutkimusjohtaja: Voi olla, ettei oppositio onnistunut haastamaan hallitusta Ylipäätään kaikkien hallituspuolueiden kannatus on tuoreimmassa puoluekannatuskyselyssä kasvanut edelliseen kuukauden takaiseen kyselyyn verrattuna. Kristillisdemokraatit nousi nyt 4,1 prosenttiin. Tuomo Turja ottaa esille ennen kaikkea RKP:n, jonka tulos on nyt 3,9 prosenttia. – Edellinen tulos oli todella huono. Nyt lähestytään sitä neljän prosentin tasoa, mikä RKP:llä yleensä on ollut. Oppositiopuolue keskustan kannatus on tuoreimmassa mittauksessa 10,1 prosenttia, mikä on 0,4 prosenttiyksikköä vähemmän kuin edellisessä mittauksessa. Turja huomauttaa, että SDP:n tavoin myös toinen oppositiopuolue vihreät menettää kannattajiaan kannastaan epävarmojen joukkoon. Vihreiden kannatus putosi 7,7 prosenttiin. Mittausajankohtana joulukuussa esillä olivat muun muassa itärajan tilanne sekä eduskunnan hyväksymät sosiaaliturvaleikkaukset. – Hallituksen viesti on ollut se, että Suomen julkisen talouden tilanne on heikko ja jotain on tehtävä. Voi olla, että hallituksen viesti on aika hyvin äänestäjiin purrut, Turja pohtii. Hän arvioi, ettei oppositio pystynyt haastamaan hallitusta joulun alla ainakaan niin, että se näkyisi kannatuksessa.

V.1991 asti ministerin piti olla syntyperäinen Suomen kansalainen

Ben Zyskowicz muistuttaa Iltalehdessä, että vielä vuoteen 1991 asti myös ministerin piti olla syntyperäinen suomalainen. Ei Jussin ehdotus niin pöljä ollut, kun ensinäkemältä tuntui. . Halla-ahon ehdotus sulkisi Ben Zyskowiczilta eduskunnan ovet – Näin hän reagoi Kansanedustajat Ben Zyskowicz (kok) kertoo, mitä ajattee Jussi Halla-ahon ehdotuksesta, joka rajaisi häneltä pois mahdollisuuden toimia kansanedustajana. Konkarikansanedustaja Ben Zyskowicz pitäisi presidenttiä koskevan syntyperäisyysvaatimuksen ennallaan, vaikka se rajaa häneltä pois mahdollisuuden hakea presidentiksi. Perussuomalaisten presidenttiehdokkaan Jussi Halla-ahon näkemys siitä, että ministereiltä ja kansanedustajilta voitaisiin vaatia, että he olisivat syntyperäisiä Suomen kansalaisia, on herättänyt paljon keskustelua. Nykyisin vaatimus koskee tasavallan presidenttiä. Halla-ahon ehdotuksen myötä eduskunnan pitkäaikaisin kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) ei voisi toimia tehtävässään. Hän syntyi Suomessa, mutta oli 5-vuotiaaksi asti Puolan kansalainen. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne kutsui Halla-ahon ehdotusta pöljäksi ja rasistiseksi. Zyskowicz ei ole asiasta samaa mieltä. – En ajattele, että se on rasismia, eikä se presidentinkään kohdalla mielestäni ole rasismia, vaikka voi sanoa, että syrjii muita kuin syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Mielestäni aika lailla herkästi rasismia nähdään siellä, missä kyse ei ole rasismista, Zyskowicz kommentoi Iltalehdelle. Zyskowicz sanoo, ettei hän ottanut Halla-ahon ehdotusta henkilökohtaisesti. – En ota sitä henkilökohtaisena loukkauksena, ei kai se taannehtivasti tulisi voimaan, Zyskowicz naurahtaa. Presidenttiä koskeva vaatimus ennallaan Zyskowicz ei haluaisi laajentaa syntyperäisyysvaatimusta kansanedustajiin ja ministereihin. Hän pitäisi kuitenkin ennallaan nykyisen vaatimuksen siitä, että tasavallan presidentin tulee olla syntyperäinen Suomen kansalainen – siitä huolimatta, että vaatimus estää Zyskowiczia pyrkimästä presidentiksi. Zyskowicz muistuttaa, että myös ministereiden piti olla syntyperäisiä Suomen kansalaisia vuoteen 1991 saakka. – Ajattelen, että presidentillä on hyvin keskeinen merkitys kansakunnan yhteisenä symbolina. Siihen se mielestäni sopii, mutta en kiihkeästi vastustaisi, vaikka sitäkin lähdettäisiin muuttamaan. Zyskowicz sanoo, ettei hän ole miettinyt hetkeäkään, että tavoittelisi presidentin tehtävää. Halla-aho kertoi kannastaan syntyperäisyysvaatimukseen Ylen vaalikoneessa, jossa hän vastasi kielteisesti väitteeseen, että vaatimus presidentin suomalaisesta syntyperästä pitää poistaa. – On tärkeää, että presidentillä on juuret syvällä suomalaisessa maaperässä. Syntyperäisyys­vaatimuksen voisi hyvin ulottaa myös ministereihin ja kansanedustajiin, Halla-aho kirjoitti vaalikonevastauksessaan. Iltalehden haastattelussa Halla-aho kummeksui Harjanteen kritiikkiä rasistisesta ehdotuksesta. – Syntyperäinen suomalainen tarkoittaa Suomessa syntynyttä henkilöä riippumatta siitä, minkälaisia muita mahdollisia ominaisuuksia hänellä on. Siinä mielessä on aika vaikea ymmärtää, että Harjanne näkee rasismia tässäkin. Toisaalta vihreät näkevät rasismia monessa asiassa, mutta syntyperäisyys tai kansalaisuus ei ota tietenkään kantaa ihmisen mahdollisiin muihin ominaisuuksiin, Halla-aho sanoi tiistaina. Otsikkoa korjattu kello 18.16: Vaihdettu otsikosta sana vaatimus sanaan ehdotus. Halla-aho ehdotti syntyperäisyyttä koskevan vaatimuksen laajentamista kansanedustajiin, ei vaatinut sitä. Jussi Halla-aho katsoo, ettei lainsäädäntö voi perustua yksittäisiin henkilöihin, vaan sen tulee perustua periaatteisiin. JOEL MAISALMI

Pekka Ervasti Presidentin puheesta

Harvoin on presidentti pitänyt puhettaan yhtä pelottavana hetkenä sodanjälkeisessä Suomessa Vaatii pitempää historiallista perspektiiviä ennen kuin voidaan lopullisesti nähdä, mitä viime vuoden turvallisuuspoliittiset ratkaisut merkitsivät tai saivat aikaan, Pekka Ervasti analysoi. Sauli Niinistön viimeinen uudenvuodenpuhe tasavallan presidenttinä oli historiallinen. Kolumni Pekka Ervasti Presidentin uudenvuodenpuhe on pitkä perinne Suomessa. Enemmän kuin riehaannuttaa, sen tarkoitus on monesti ollut rauhoitella – korkeintaan varovasti ravistaa. Kerran taisi Urho Kekkonen varoitella ylinopeuksistakin. Kekkosen ajoista lähtien puhe on kulkenut tuttujen maamerkkien kautta: rauha, puolueettomuus – EU-aikana liittoutumattomuus – ja hyvät suhteet joka suuntaan, eritoten suureen itänaapuriin. Jos YYA:ta ei aikoinaan mainittu edes rivien välissä, olisi se nostattanut kulmakarvoja muuallakin kuin Tehtaankadulla. Siksi Sauli Niinistön viimeinen uudenvuodenpuhe tasavallan presidenttinä oli historiallinen. Sen piti tällä kertaa Nato-maan presidentti. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kokenut hänen viimeisenä virkavuotenaan täydellisen muutoksen. Se vaati selityksen, joka myös saatiin: Sotaisan Venäjän vastustaessa Naton laajentumista Eurooppaan olisi syntynyt turvallisuuspoliittisesti harmaa vyöhyke. Suomen jämähtäminen paikalleen olisi vienyt kaiken uskottavuuden Nato-optiolta, jota julkilausumissa ja selonteoissa oli vuodesta toiseen hoettu. Lisää aiheesta:Euroopassa on varauduttava kaikkeen – Trumpin valtakaudella Yhdysvaltain tukeen ei voisi luottaa Niinistö antoi ymmärtää, ettei muutos turvallisuuspolitiikassa välttämättä merkitse Suomen ulkopolitiikan muuttumista. Olemme edelleen sama Suomi – tosin ilman etuliitteitä. Tämä on aina ollut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan standardimainen meriselitys. Kun jotakin muuttuu, halutaan korostaa, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut – tai jos onkin jotakin vähän muutettu, suurimmalta osalta jatketaan entiseen malliin. Vaatii pitempää historiallista perspektiiviä ennen kuin voidaan lopullisesti nähdä, mitä viime vuoden turvallisuuspoliittiset ratkaisut merkitsivät tai saivat aikaan. Se selviää sitten, kun tiedämme tarkemmin, mitä kaikkea on Suomen ja Naton sekä Suomen ja Naton merkittävimmän jäsenen Yhdysvaltojen kanssa on sovittu. Pitävätkö sopimukset, se selviää lopunperin vasta, jos niiden avunantoklausuulit joskus joutuvat kriisihetken testiin. Toivottavasti eivät joudu. Harvoin jos koskaan on tasavallan presidentti joutunut pitämään puhettaan yhtä pelottavana ja epävarmana hetkenä sodanjälkeisessä Suomessa. Siksi rauhoittavuus oli vahva viesti: ”Kyllä tämä tästä selkiintyy!” Tutulta kuulostavan lausahduksen Niinistö oli lainannut miltei sellaisenaan toiselta suomalaisten arvostamalta presidentiltä Mauno Koivistolta. Manun viestihän kurimusten keskellä oli lakoninen rohkaisu: ”Kyllä se siitä!”

Puhemiehen uudenvuodenpuhe

Jussi Halla-ahon uuden­vuo­den­puhe 2024: ”Kaik­keen ei ole mahdol­lista varautua, mutta varau­tu­kaamme parhaamme mukaan kaik­keen sellai­seen, mikä on nähtä­vissä ja enna­koi­ta­vissa” Eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon uudenvuodenpuhe vuodelle 2024. Hyvät kansalaiset ja kanssasuomalaiset, turvallisuus on ollut vuoden 2023 keskeinen teema. Kun sota ja sodan uhka ovat palanneet Eurooppaan, ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat nousseet keskustelun keskiöön. Toisin kuin kylmän sodan aikana, Suomelle ei enää uudessa tilanteessa ole tarjolla passiivisen sivustakatsojan roolia; vaan meidän on kyettävä sekä reagoimaan tapahtumiin että ennakoimaan ja varautumaan niihin. Vajaan kuukauden kuluttua Suomelle valitaan tasavallan presidentti, joka perustuslain mukaan johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. On siis odotettavissa, että nämä teemat hallitsevat poliittista keskustelua myös tänä vuonna. Meidän aikanamme puhutaan hyvin paljon ihmisten tunteista ja siitä, miten asiat koetaan. Kun tapahtuu onnettomuuksia tai muita tragedioita, toimittajat säntäävät paikalle haastattelemaan ohikulkijoita ja silminnäkijöitä ja kysyvät, miltä näistä tuntuu. Sama trendi on nähtävissä myös turvallisuutta koskevassa keskustelussa. Turvallisuudentunne tuntuu olevan tärkeämpää kuin itse turvallisuus. Kun esimerkiksi hiljattain 13-vuotias tyttö raiskattiin suomalaisen koulun vessassa, kyseinen koulu kiirehti julistamaan, että se on silti turvallinen paikka, ja että tärkeintä on palauttaa lasten ja vanhempien turvallisuuden tunne. Itselleni heräsi kysymys: miten niin koulu on turvallinen, jos siellä tapahtuu tällaista, ja että eikö turvallisuuden tunteen kuulukin järkkyä, jos koulussa ei ole turvallista? Myös turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kuulee usein puheenvuoroja, joiden mukaan pitää välttää pelonlietsontaa ja paniikkia ja edistää rauhoittelevilla ja optimistisilla lausunnoilla kansalaisten turvallisuudentunnetta. Pitäisi esimerkiksi kertoa kansalaisille, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Turvallisuudentunne on toki mukava asia, mutta katteeton turvallisuudentunne voi olla vaarallista itse pääasialle, eli turvallisuudelle. Esimerkiksi liikenneonnettomuudet johtuvat väärästä turvallisuudentunteesta. Jos ihminen olettaa olevansa turvassa, hän ei havaitse vaaroja ja uhkia, eikä näin ollen ryhdy toimiin niiden torjumiseksi. Jos vaaroja ei tunnisteta, havaita eikä torjuta, niiden toteutuminen on paljon todennäköisempää. Vaaroista ja uhkista puhuminen ja niiden tunnistaminen ei ole panikointia eikä pelonlietsontaa, vaan realismia, ja edellytys sille, että niiden toteutumista voidaan ehkäistä. Varautuminen huonoihin skenaarioihin vaatii vaivaa ja investointeja, mutta varautuminen on verrattomasti halvempaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti kuin toteutuneiden riskien jälkien siivoaminen. Venäjää ja Venäjän toimintaa on syytä tarkastella historiaa ja historiallisia tapahtumia vasten. Neuvostoliitto romahti vuonna 1991 kylmän sodan aiheuttamaan ylirasitukseen, hiukan samalla tavalla kuin Saksan keisarikunta romahti vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaan ylirasitukseen. Kummassakin tapauksessa romahdusta seurasi eräänlaisen liberalismin ja laissez-faire-kapitalismin vuosikymmen, joka päättyi tavallisen kansalaisen taloudelliseen ahdinkoon. Kummassakin tapauksessa yhteiskunnan alennustila johti kurin ja järjestyksen sekä menetetyn ylpeyden ja kunnian kaipuuseen, vahvan johtajan valintaan, diktatuurin rakentumiseen ja lopulta sotaan. Saksa ei ollut sotien välisenä aikana ainoa demokratiasta totalitaristiseksi muuttunut eurooppalainen maa, mutta koska Saksa oli suurvalta, sen kehityksellä oli dramaattiset vaikutukset paitsi maan omille kansalaisille, myös koko Euroopalle. Historia ei ole tuomittu toistamaan itseään. Historia ei kuitenkaan ole virta, eivätkä ihmiset lastuja sen laineilla. Historia muodostuu ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Ihmisillä on taipumus reagoida samanlaisiin asioihin ja tilanteisiin samanlaisilla ihmisen perusluonteesta kumpuavilla tavoilla. Samanlaisista reaktioista taas seuraa samanlaisia lopputuloksia. Tämän vuoksi historialla on voimakas taipumus toistaa itseään. Se, että samoja virheitä ei toisteta uudelleen ja uudelleen, vaatii vanhojen virheiden tunnistamista ja analysointia sekä rohkeutta ja päättäväisyyttä toimia toisin. Päättäväisyyttä vastustaa luontaisia refleksejä. Toisen maailmansodan katastrofi ei syntynyt itsestään eikä yhtäkkiä, vaan se oli seuraus sarjasta virhearvioita. Kun Saksa miehitti Reininmaan vuonna 1935, muu Eurooppa ei reagoinut. Kun Saksa miehitti Tšekkoslovakian ja Itävallan 1938, muu Eurooppa ei reagoinut. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, reaktio oli minimaalinen. Tämä virhe, reagoimattomuus ja myöntyväisyyspolitiikka, lähettivät Hitlerille viestin siitä, että hänellä on vapaat kädet ja että hän on pysäyttämätön ja voittamaton. Ne johtivat edessä olevaan katastrofiin. Virhearviot olivat inhimillisesti täysin ymmärrettäviä. Ajateltiin, että eihän tämä oikeastaan koske meitä; että ehkä saksalaiset rauhoittuvat, jos heille annetaan periksi. Oli helpompaa ja mukavampaa tuudittautua valheelliseen turvallisuudentunteeseen kuin ryhtyä häiritsemään omien kansalaisten arkea ja mielenrauhaa valmistautumalla sotaan. Palkinnoksi tästä rauhanpolitiikasta saatiin sitten sota. Jälkiviisastelu on helppoa. Tapahtumien keskellä olevien aikalaisten on vaikea nähdä tekojensa ja tekemättä jättämiensä seurauksia. Siksi on hyvä tuntea historiaa, tarkastella aiemmin tehtyjä virheitä ja arvioida, olemmeko tekemässä samoja virheitä. Yksi historian opetus on se, että laajentumishaluiset diktaattorit eivät pysähdy ennen kuin heidät pysäytetään. Aivan kuten Hitler ei pysähtynyt Reininmaalle, Itävaltaan, Tšekkoslovakiaan tai Puolaan, Putin ei pysähtynyt Tšetšeniaan, Georgiaan tai Krimille. Hän ei liioin pysähdy Ukrainaan, ellei häntä pysäytetä. Se, että jotain on tapahtunut ennenkin, ei tarkoita, että sama tapahtuu varmuudella uudelleen, mutta se tarkoittaa, että riski on todellinen ja realistinen. On syytä olla huolissaan, mutta huolissaan olemisen ei tarvitse tarkoittaa hedelmätöntä murehtimista, panikointia ja pelossa rypemistä. Sen sijaan huoli on syytä kanavoida sellaiseen rakentavaan toimintaan, joka edistää hyviä tavoitteita, rauhaa ja turvallisuutta. Tällaista rakentavaa toimintaa on esimerkiksi Suomen ja Euroopan sitoutuminen Ukrainan systemaattiseen, pitkäaikaiseen ja kasvavaan tukemiseen, sekä oman kansallisen ja kollektiivisen puolustuskykymme kohentamiseen. Tämä on tie sekä Ukrainassa käytävän sodan lopettamiseen että uusien sotien estämiseen. Yhteiskunnassamme on myös sisäisiä turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten rikollisuus, huumeet sekä koulujen ja asuinalueiden segregoituminen. Monet näistä kasvavista ongelmista liittyvät maahanmuuttoon. Myös maahanmuutosta käytävä keskustelu ja sitä säätelevä lainsäädäntö ovat vuosikymmenten ajan kärsineet siitä, että ilmeisiltäkin ongelmilta ja vaaroilta on haluttu sulkea silmät ja korvat. Turvallisuudentunnetta ja ihmisten hyvää mieltä on pidetty tärkeämpinä asioina kuin maahanmuuton konkreettisia kielteisiä vaikutuksia ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Jos kehitystä olisi alun alkaen tarkasteltu rehellisesti ja avoimin silmin ja jos muiden maiden, kuten Ruotsin kokemuksista, olisi otettu oppia, tilanne ei olisi koskaan päätynyt tällaiseksi. Tapahtumat itärajalla sekä kasvava siirtolaispaine Välimerellä ovat herättäneet keskustelua turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevan kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön tilasta ja soveltuvuudesta tämän päivän realiteetteihin. Jos turvapaikkajärjestelmästä on käytännössä tullut väylä taloudelliselle massasiirtolaisuudelle, ja jos tämä siirtolaisuus käytännössä kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmäämme ja rikkoo yhteiskuntaamme rikollisuuden ja eriytymisen muodossa, järjestelmä menettää uskottavuutensa, hyväksyttävyytensä ja legitimiteettinsä. Lainsäädäntöä ja Suomea sitovaa kansainvälistä sopimusjärjestelmää, tai ainakin niiden tulkintaa, on välttämätöntä päivittää vastaamaan aikamme tarpeita. Maassamme ja yhteiskunnassamme moni asia on hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole syy olla puhumatta niistä asioista, jotka ovat huonosti tai jotka ovat vaarassa kehittyä huonoon suuntaan. Ongelmat ja vaarat eivät mene pois sillä, että niistä vaietaan. Päinvastoin, vaikeneminen antaa niille tilaa kasvaa, jolloin niiden torjuminen ja ratkaiseminen muuttuu vaikeammaksi. Demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaiset valitsevat itselleen päättäjät. Päättäjien velvollisuus on keskittyä näihin ikäviin asioihin, jotta kansalaiset voivat elää hyvää elämää turvassa. Päättäjillä ei ole oikeutta huolettomuuteen eikä katteettomaan optimismiin. Toivotan teille kaikille hyvää uutta vuotta 2024. Kuten aiemmat vuodet, tämäkin vuosi tuo varmasti mukanaan yllätyksiä. Kaikkeen ei ole mahdollista varautua, mutta varautukaamme parhaamme mukaan kaikkeen sellaiseen, mikä on nähtävissä ja ennakoitavissa. JUSSI HALLA-AHO