Me, suurin osa entisen suur-Ikaalisten seurakunnan alueelle muodostettujen kuntien edustajista olimme koolla eilisiltana Jämijärvellä kunnan kutsumina. Paikalla olivat kaikkien kolmen kaupungin Kankaanpään, Ikaalisten ja Parkanon sekä maalaiskuntien Kihniön, Honkajoen, Siikaisten ja Lavian edustajat kutsujakunnan isäntien kanssa. Poissa olivat vain karvialaiset, koska heillä oli samaan aikaan valtuuston kokous ja Kiikoinen oli ilmoittanut pysyttelevänsä itsenäisenä tai sitten katselevansa Sastamalaan, joka jo ennen meitä on tehnyt melkoisen suuren kuntaliittymän.
Jämijärven valtuuston puheenjohtaja totesi avauspuheenvuorossaan Jämijärven tavoitteena olevan useamman kunnan yhteenliittymän. Täten saataisiin edes jonkinlainen vastapaino hallitsevien kaupunkien Porin ja Tampereen välille. Muutenkin suuremmalla kokonaisuudella olisi kaikin tavoin paremmat selviytymismahdollisuudet nykyisen kuntatalouden ongelmien kurimuksesta, jonka aiheuttaa maailmanlaaja lama toisaalta ja toisaalta valtion kunnille sälyttämien velvollisuuksien kasvu kun samanaikaisesti valtionavut supistuvat. Myös veronmaksajien määrä on pienenemässä kuntalaisten lukumäärän koko ajan vähetessä.
Kaikki tunnustimme nykytilanteen kestämättömyyden ja melkein yhdestä suusta kuulutimme miellyttävien tunnelatausten tilalle voimakasta tahtotilaa välttämättömään yhteistyökuvioon pääsemiseksi. Tietysti olisi hienoa säilyä oman itsenäisenä kuntana, mutta liitoksenkin jälkeen olemme itsenäisiä, joskin suuremman kokonaisuuden osana.
Kosketus toisiimme oli ensimmäinen, muttei viimeinen. Kuntajohtajat saivat tehtäväksi koota pakettia yhteisten tehtävien ja tavoitteiden selkeyttämiseksi, ja sitten kokoonnumme uudelleen ratkomaan jatkotyöskentelyä .
Yhtenä kantona kaskessa pidetty maakuntarajakaan ei saa olla esteenä eikä ylittämätön. Itse muistan hyvin kansanedustajakausiltani, että kaikki olimme samaa vaalipiiriä ja kävin keräämässä ääniä Hämeenkyröstä asti. Paljon sen jälkeen on maakuntaraja luotu Pohjois-Satakunnan kuntien välille katkaisemaan luonnollisia ja maantieteellisesti läheisiä suhteitamme todella historiasta puhumattakaan. Ja kuitenkin kaiken nykyisen on rakennuttava historian perustalle. Satakunna voimaa on viety 10 kunnan liityttyä Pirkanmaahan, olisiko vihdoin tulossa aika, jolloin molemmat maakunnat jälleen voisivaat olla yhtä, ulottuihin varhaisempi Satakunta Tampereen tuolle puolelle.
Tulevan kuntayhtymän nimikysymyskään ei näin alkuvaiheissa näyttänyt olevan kenellekään kynnyskysymys, maakuntien yhtymälle olisi jo valmiina luonnikas nimi Satapirkan maakunta.
Nykyisenä EU-aikanakin tulisi pyrkiä suurempiin aluekokonaisuuksiin, siten olisi helpompi saada takaisin sinne maksamiamme rahojakin omalle alueellemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti