Viimeinen virkatehtäväni Keski-Porin seurakunnassa oli tänään helluntaina messun pitäminen Ruosniemen kirkossa, jossa myös lopuksi veisasimme kesän alkamisen juhlistavan suvivirren Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Niin kaunis hellepäivä on tänäänkin jo toisena päivänä peräkkäin.
Helluntai kuuluu kolmen suurimman kirkollisen juhlan joukkoon, joista se kuitenkin on selvästi jäänyt joulun ja pääsiäisen varjoon. Sitä on omalta osaltaan edesauttanut helluntaipyhien kehitys, joka vielä vuoteen 1772 asti oli sama kuin joululla ja pääsiäisellä, eli kaikilla oli neljä pyhää peräkkäin. Itsekin vielä muistan hyvin kaksi pyhää: Helluntai ja toinen helluntaipäivä. 1970-luvulla pyhät muutettiin Helluntaiksi ja sitä edeltäväksi lauantaiksi, joka oli helluntain valmistuspäivänä myös pyhä. Nykyisin sitten on enää vain pelkkä yksi Helluntaipäivä, joka sinällään ei mitenkään erotu normaalista viikkorytmistä ja senkin tähden jää varjoon jouluun ja pääsiäiseen verrattuna. Vanhan kansan ihmiset sanovatkin syystä, ettei enää huomaakkaan koko helluntain olemassaoloa.
Ja kuitenkin, helluntaita on vietetty 200-luvulta alkaen seurakunnan perustamisen ja PYHÄN HENGEN vuodattamisen muistoksi. Se on viisikymmmentä vuorokautta pääsiäisestä ja kymmenen päivää Kristuksen taivaseenastumispäivästä helatorstaista. Silloin tapahtui Jeesuksen lupaus PUOLUSTAJAN lähettämisestä. Se tapahtui israelilaisten sadonkorjuujuhlana Jerusalemissa, kun Pietarin väkevän helluntaisaarnan ansiosta 3000 ihmistä kastettiin ja seurakunta syntyi.
Jo kouluajoilta meille on tuttu virsi TOTUUDEN HENKI, johda sinä meitä. Näin kuten rakkaalla lapsella yleensäkin Pyhällä Hengellä on monta nimeä. Yksi hänen vertauskuvistaan on kyyhkynen, toinen tulen liekki, jonka muotoinen on Noormarkun tulipalolta säästynyt kellotorni. Aloitanhan juuri sopivasti huomenna 1.6. viransijaisuuden hoitamisen Noormarkun seurakunnassa, jonka uuden hautausmaan laajennuksen komeaa kiviaitaa saamme ihailla Poriin matkatessamme ennen Noormarkun liikenneympyrää.
Helluntaivirret ovat koskettavia kuten Kosketa minua, HENKI. Kansallisrunoilijamme Runeberg on kirjoittanut meille köyhille syntisille mitä sopivamman virren: Käy köyhään sydämeeni nyt HENKI TOTUUDEN. Siksi saamme rukoilla: Helluntain tuulien, sen valon liekkien taas tulla suo. Suveesi saapuvaan suo havahtua maan. Sen tuskaan vaikeaan valkeus tuo.
Sanotaan vielä kankaanpääläisittäin: Väkkee ko helluntaiepistolas. Olisi hienoa, jos se olisi todellisuutta monessa eri muodossaan niin maallisesti kuin kirkollisestikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti