Kirjoitin heinäkuussa kolmesta kirkon tilaisuudesta: kaste, konfirmaatio, hautaus. Kesäaikana luetteloon tulee lisätä myös avioliittoon vihkiminen. Tänäänkin radion kuuntelijoiden toivekonsertissa soitettiin monia häämarsseja ja milläs muulla kuin uruilla, eihän ne marssit muuten tunnu miltään. Kirkko on vihkipaikkana edelleen ylivertainen.
Tänään Noormarkussa vihkitilaisuudessa oli kanttorina juuri 75-vuotta täyttänyt seurakunnan pitkäaikainen nyt eläkkeellä oleva kanttori Heikki Lipasti, joka näki ensi kerran ja ihastui iki-hyväksi hääparin saamaan vihkikynttilään. Kastehetkellähän on jo vuosia annettu isälle kastekynttilä. Vihkikynttilä ei vielä ole yleistynyt, mutta aihetta olisi kirkon antaa yleisohje senkin tiimoilta. Siksi vaikuttava se on.
Syntyperäinen kankaanpääläinen pastori, nyt Honkajoen vt. kirkkoherrana toimiva Jari Koskela on omaperäisesti kehitellyt vihkikynttiläkäytännön, joka on mitä sopivin. Sormusrukouksen jälkeen sulhasen pujotettua sormuksen morsiamensa sormeen ja papin julistettua heidät aviopuolisoiksi annetaan uudelle avioparille tukeva valkoinen kynttilä, jonka kylkeen on tekstattu heidän etunimensä.
Sen jälkeen luetaan: Yhteisen avioliittonne taipaleelle toivomme ja rukoilemme mahdollisimman paljon ilon ja onnen hetkiä. Sellaisin hetkinä ja esim. vihkipäivän vuosipäivänä voitte polttaa tätä vihkikynttilää, mutta myös silloin kun tulee vaikeaa voitte istua ja sytyttää kynttilän yhdessä pyrkien pääsemään ongelmien ylitse. Kun nyt teidän kahden perheet ja suvut yhtyvät, niin sen merkiksi kynttilän tulevat sytyttämään teidän molempien rakkaat äitinne. Matkaevääksi Ruutin kirjasta "Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun Jumalasi on minunkin Jumalani" (Ruut 1:16).
Sen jälkeen hääpari kääntyy ja äidit tulevat suurella mielihalulla sytyttämään omilla kynttilöillään vihkikynttilän, jota avioliittoon vihityt pitävät kädessään mahdollisen musiikin ja avustajan lukeman raamatunluvun ajan.
Lopuksi toivottavasti - kun kirkossa ollaan - veisataan virsi, kesällä Suvivirsi on mitä sopivin, mekin tänään veisasimme syksyn ollessa käsillä suvivirren tutulla sävelellä vartavasten kirjoitetun häävirren. Kun seurakunta lahjoittaa raamatun, sen antamisen yhteydessä voi vielä lukea lopputoivotuksen:Käy rauha taivaan, rauha Jumalan, mi täytät Kristuksehen uskovat. Suo valos rintaan näiden ystävysten (etunimet), suo heille rakkautta, iloa ja Kristuksessa tyyntä lepoa, aikoina ilon niin kuin kärsimysten. On yhteinen nyt edessänne tie, mi ohdakkeisen elon läpi vie. Mukana muistot lapsuusajoiltanne. Kaikkia muita paljona kalliimman häälahjaksi mä teille toivotan, seuratkoon Herra teitä matkallanne!
Ja näin hyvää elämänmatkaa uudelle avioparille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti