Urjalan idyllisellä maaseudulla syntynyt ja pieneltä maatilalta maailmalle lähtenyt professori Antti Eskola on läpikäynyt elämänsä aikana melkoisia muutoksia. Yhtenäiskulttuurin ja voimakkaasti uskonnollisuuden leimaamasta ympäristöstä lähtäkohtansa saaneena hän opintiellä tutustui valtiotieteeseen ja sosiologiaan toimien sitten sosiaalipsykologian arvostettuna professorina Tampereen yliopistossa vv.1966-97. Klassikoksi opiskelijoiden keskuudessa nousi varsinkin hänen teoksensa Sosiologian tutkimusmenetelmät I-II.
Hän kertoo maailmankuvansa muutoksista vasta ilmestyneissä muistelmissaan Mikä henki meitä kantaa, katselen työni jälkiä, jota kommentoidaan uusimmassa Kanava-lehdessä Veli-Pekka Leppäsen toimesta.
1960-luvulla Erik Allardtin oppilaana 50-luvulla yhteiskuntatieteitä kokeellisena havoinnoitsijana tutkinut Eskola ajautui sitten yhä edelleen itselleenkin selvittämättömästi vasemmistoradikaaliksi. Sen ajan hänen kohua herättäviä kirjojaan ovat Suomi sulo pohjola ja Vasen laita leveä. Itse hän nyt kuvaa esittäneensä ajatuksiaan liioitellen, kärjistäen ja vanhoillisia ärsyttävässä muodossa.
Paluu lapsuuden seesteiseen uskonnon sävyttämään maailmankuvaan on tapahtunut vähitellen varsinkin eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Professorin työhuoneessa ei näyttänyt olevan soveliasta uskonnollinen pohdiskelu. Paluu lapsuuden turvalliseen ilmapiiriin näkyy hänen kirjoistaan Uskon tunnustelua (1999) ja sitten varsinaisissa tunnustuskirjoissa Tiedän ja uskon (2003) sekä Yksinkertainen usko (2006).
Eskola kirjoittaa rukouksesta: Kun kammiossasi otat yhteyttä häneen, joka on salassa, voit hyvällä omallatunnolla sanoa: Tiedän ja uskon. Niinpä Eskola esittää iltarukoukseksi Kotien rukouskirjasta löytämänsä: "Päivän touhut taakse jää, minua jo väsyttää. Kiitos, että nukkumaan peiton alle mennä saan. Hyvää yötä Jumala! Siunaa meitä kaikkia." Ja Eskola sanoo menevänsä kiitollisena nukkumaan ja samalla saa muistaa kaikkia hätää kärsiviä ja olla kiitollinen kaikesta elämässään kokemasta hyvästä.
Niinpä Antti Eskolan yksinkertainen usko ei välttämättä kaipaa vaikeita oppilauselmia, vaan on koruton muunnelma kyeten elämään myös tieteellisen maailmankuvan rinnalla. Niinpä hän sanoo, että maailma, jossa on myös Jumala, on minulle elämyksellisesti todempi kuin maailma ilman Jumalaa - hyvin heikosti, mutta selvästi todempi. Tälläisen yksinkertaisen uskon omaava on löytänyt lapsuutensa seesteisen turvallisen uskon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti