Pekka Palosaari Pirkko-vaimonsa kanssa toimii pappina Sodderin seurakunnassa Inkerin kirkossa. Sodder on Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakunta ja ilman suomalaisten tukea yleensäkkään Inkerin kirkon työ ja erityisesti Sodderin seurakunnan toiminta ei olisi taloudellisesti mahdollista, vaikka Pekka kertoi esimerkkinä seurakunnan yleismiehen, jonka tehtäviin kuuluu lämmittäminen ja kaikki talonmiehen työt, palkan olevan 100 € kuukaudessa Suomen rahassa eli kustannukset eivät ole suuria.
Pekka vaimoineen vieraili Noormarkussa ja olimme Rudanmaan lakkautetulla koululla seuroissa. Hän kertoi Venäjällä vallitsevista ankeista oloista, miten varsinkin miehet juovat itsensä hautaan köyhyyden ja näköalattomuuden johdosta. Olot Sodderissa ovat hyvin alkeelliset. Se sijaitsee kuuluisan Hyrsylän mutkan korkeudella noin koiran haukun kuulomatkan etäisyydellä rajasta ja on siis Venäjän näkökulmasta varsinnaista takamaata. Parannusta oloihin esim. tien korjausta on turha odottaa.
Seurakuntaan on saatu kuitenkin kirkko ja jäseniä useampia satoja. Toiminta on vilkasta ja ihmisiä rohkaisevaa. Heilläkin on sittenkin ihmisarvo ja toivo paremmasta, jota kommunistivalta jumalankielteisyyksineen ei pystynyt tarjoamaan. Siksi Palosaaretkin jaksavat tehdä arvokasta työtänsä, viisumien voimmassaolosta johtuen he ovat aina kerrallaan kaksi viikkoa Sodderissa ja kaksi viikkoa Suomessa. Nytkin heitä Noormarkussa odotti suuri määrä käytettyä vaatetavaraa rajan yli vietäväksi ja ihmeesti niiden vieminen onnistuu, vaikka itselläni on monia karvaita kokemuksia vastaavista tilanteista tullin kanssa.
Inkerin kirkkohan lopetettiin 1930-luvun lopulla Stalinin mahtikäskyllä. Viimeisten pappien joukossa toiminut ja Suomeen pakenemaan päässyt Aamimi Kuortti on kirjoittanut kirkon historiasta kirjan Inkrin kirkon yö ja aamu. Aina vuoteen 1969 kesti, kunnes ensimmäinen luterilainen inkeriläinen seurakunta sai perustamisluvan Petroskoihin, josta oli muodostunut Siperian karkotuksesta hengissä säilyneiden paluumuutajien keskuspaikka, koska siellä tarvittiin työväkeä ja sinne saatiin muuttolupia. Maria Kajava oli yksi seurakunnan perustajista ja tukipilareista. Hän vieraillut meillä Kankaanpäässäkin ja itsekin olen saanut käydä monet kerrat Petroskoin seurakunnassa. Nythän siellä syyskuussa valmistui ja vihittiin uusi suuri kirkko kaupungin keskustaan, aiempi kirkkohan oli alkuaan omakotitalo, jota sitten laajennettiin.
Tänä päivänä Inkerin kirkkoon kuuluu yli 50 seurakuntaa aina Siperiaa myöten. Tosin seurakunna ovat pieniä. Kirkkoja on suomalaisvoimin rakennettu useita. Kirkon keskus ja koulutuskeskus on Pietarin lähellä Keltossa ja piispana toimii Inkerin oma poika Aarre Kuukauppi.
Me Suomen kristikansana saamme tukea Inkerin kirkkoa taloudellisesti ja rukouksin, sillä menneinä vuosikymmeninä me unohdimme inkeriläiset, vaikka he puolestaan ovat aina rukoilleet meidän suomalaisten puolesta. Nyt on meidän vuoromme auttaa kovia kokeneita heimoveljiämme ja -sisariamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti