Kestävän kehityksen tarkoituksena on taata maapallomme kaikille ihmisille riittävät elinmahdollisuudet, joista tärkein on päivittäisen ravinnon saaminen. Kuljettava tie tämän saavuttamiseen näyttää pitkältä ja keinot ovat paljolti tietämättömissä.
YK on järjestämässä Roomassa ruokaturvallisuutta käsittelevän huippukouksen nälän lievittämiseksi ja ehkäisemiseksi, mutta kokoukselta ei uskalleta odottaa suuriakaan tuloksia. Varmaa on vain se, että kokousedustajat syövät hyvin ja tuhoavat luontoa lentomatkustajina.
Samanaikaisesti WFP eli maailman elintarvikeohjelma on rahapulassa eikä pysty valtioiden avustuksilla vastaamaan lisääntyvien nälkäisten ruokkimiseen. Siksi se onkin ehdottamassa, että maailman miljardi eniten hyvinvoivia kansalaisia uhraisi yhden euron viikossa nälän poistamiseksi. Nälkäänäkeviä maailmassa on 900 miljoonaa ja miljardin nälkäisen raja on rikkoutumassa. Ajankohtaisia uusia nälkäalueiden asukkaita ovat kuivuuden johdosta Afrikan sarven alueen ihmiset, tulvien uhrit Filippiineillä ja Pohjois-Pakistanin väkivaltaisuuksien uhrit. Kehitysmaiden ruokapulaa pahentaa edelleen myös ruuan kallistuminen, vaikka maailmanmarkkinahinnat ovat olleet laskussa. Tilannetta pahentaa myös maailmanlaaja talouskriisi ja ilmastonmuutos.
Helsingin Sanomien artikkelissa todetaan, ettei edes ruokatuotannon lisääminen saa nälkää katoamaan maailmasta. Jonon etupäässä on muitakin ottajia, kun lihansyönti rikkaissa ja kehittyvissä maissa yleistyy. Samanaikaisesti paineet biopolttoaineiden käytön lisäämiseen kasvavat. Onhan omassa maassammekin ja vaikkapa vain Kankaanpäässä tänä syksynä käytetty polttoaineena ennätysmäärä viljaa. Vatajankosken Sähkön kaukolämmön johtajakin totesi, ettei tahtonut syksyllä uskaltaa vastata puhelimeen, kun viljelijät tulivat luuria pitkin melkein käsiksi kun tarjosivat kaupan tukkeuduttua viljojaan poltettavaksi.
Mitä voisimme yksityisinä kansalaisina tehdä ruokatilanteen helpottamiseksi? Viherravintoon siirtyminen olisi parhain keino, sillä tehokarjan ruokkiminen ja sitä tietä lihan käyttäminen ruuaksi on nälkäisiltä pois. Mutta tässäkin pitäisi päästä maailmanlaajoihin tuloksiin. Helposti itsekukin vähättelemme omaa pienen ihmisen panostamme. Itse en ole syönyt lihaa vuosikymmeniin, yllättävää Hesarin kirjoituksessa sen sijaan on, että myös maitotuotteiden kulutusta olisi vähennettävä, ovathan ne jatkuvampia tuotteita kuin liha, joka on kunkin eläimen kohdalla aina kerrasta poikki. Vesissä vilistävien kalojen hyödyntämistä ravinnossa en sen sijaan näe ekologisesti ja eettisesti kestämättömäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti