Tämä päivä marraskuun 30. säilyy aina maamme historiassa yhtenä kaikkein raskaimpana. Sateisen harmaaana päivänä saimme tänään muistella 70-vuoden takaista ankaraa iskua Neuvostoliiton hyökättyä mitään ilmoittamatta monella rintamalla maamme rajojen yli ja pommittaessa useita kaupunkeja. Mutta vaikka sateenkin keskellä muistelimme maamme vaikeaa historiaa sittenkin valoisalla ja turvallisella mielellä. Tähän asti on Herra auttanut ja niin Hän tekee vastakin, siksi paljon vaivaan Hän on nähnyt pienen kansamme edestä.
Pitkään valmisteltu talvisodan alkamisen muistotilaisuus onnistui kaikin puolin erinomaisesti, vaikka aluksi sotaan lähdön muistomerkin hartaustilaisuus ja seppeleen lasku jouduttuunkin pitämään sateessa. Todella kiitettävästi olivat sotiemme veteraanit ja muu maanpuolustusväki noudattaneet kutsua kuuden kunnan alueelta, joista yhteiskuljetukset toivat jokaisesta kunnasta 10-20 henkeä. Joukossa oli vielä puoli tusinaa talvisodan veteraania, Kankaanpäästä 15 jäljellä olevan talvisodan veteraanin joukosta mukaan oli jaksanut kaksi, talvisodan hengen syntymisestä kertonut 96-vuotias Vihtori Siivo ja 94-vuotias Väinö Kivelä, jonka vanhempi veli on 99-vuotias Kaarlo, joka sokeana ja huonokuuloisena ei tullut paikalle, mukana oli kyllä hänen poikansa Seppo, Väinöllä oli saattajana sisarenpoika Pentti Korvala.
Juhlapuheen piti eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja, jonka isän veli lähti sotaan Kankaanpäästä omistettuaan Karhusaaren kylän Liljasaaren tilan, joka on äitiniäitini Taimin kotitilan Liljan naapuritalo, jossa nykyisin emännöi äitini serkku Hilkka Karvanen os. Lilja. Tervehdyssanat lausuneen Tykistöprikaatin komentaja eversti Markku Myllykosken lapsuudenkoti puolestaan on Karhusaaren naapurikylässä Korvaluomalla. Kankaanpään kultakurkuksi kutsuttu Jori Lilja lauloi kolmeen otteeseen mm. Hurttiukon sotilassoittokunnan säestyksellä. Juhlan päätteeksi ennen Maamme laulua kuullun Veteraanin iltahuudon esittivät yhteiset veteraanikuorot, Jori Lilja ja sotilassoittokunta.
Tyypillisillä sotilasantimilla, hernekeitolla ja pannarilla sekä kahvilla ja sokerimunkilla ravittuina saimme poistua rikassisältöisestä tilaisuudesta kiitollisina siitä, että olimme saaneet yhteen vielä satakunta kunniakansalaistamme eli sotiemme veteraaneja ja toisen saman verran muuta maanpuolustushenkistä väkeä.
Illalla Karvian Kantin sotaan lähdön muistomerkillä sateen jo tauottua kerääntyi 150 henkeä muistelemaan talvisodan alkamista. Täälläkin saatiin sotilaskodin tarjoamat kahvit ja munkit.
Karvian karjalaseura ja reserviläiset olivat järjestäjinä. Naapurikylän eli siis Korvaluoman poika Tykistörykmentin komentaja Markku Myllykoski oli pääpuhujana.
Itse oli vastaavassa paikassa ja tilanteessa puhumassa kolme vuotta sitten, nyt pidin hartauden
muistuttaen vapauden ensiarvoisesta merkityksestä. Sitä puolustamaan lähtivät miehet talvisotaan. Jeesus puolestaan sanoo itsestään: Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaat. Kerroin myös talvisodan aikaisen presidentin Risto Rytin raskaista mietteistä valmistautuessan joulukuun radiopuheeseensa. Loppuun hän kirjoitti: Suomen kansa on tällä hetkellä täysin yhtenäinen, yksimielinen ja luja kuin teräkseen valettu. Se on valmis suurimpiin uhrauksiin itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Jos meidät siihen pakotetaan, me tulemme taistelemaan loppuun asti, vielä lopun jälkeenkin - - -. Tällainen oli ja on paljon mainostettu Talvisodan henki. Ja jälleen tässäkin on oppaanamme Vapahtajamme sanat itsestään: Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi , vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti