Pari vuotta olen kärsinyt vasemman jalan akillesjänteen kipeydestä. Olen kuitenkin yrittänyt juostakin pehmeällä Kuninkaanlähteen sammalikossa. Kantapää ei kuitenkaan ole tullut paremmaksi, vaikka vähän voimisteluliikkeitäkin olen tehnyt. Parin kuukauden juoksemattomuudenkaan jälkeen ei paljoakaan parannusta ole tuntunut. Niinpä kolmannella Tapio Aholan vastaanotolla päädyimme kaikkein perusteellisimpaan tutkimukseen: mangneettikuvaukseen.
Unilabs Mediscan suoritti puolentunnin kuvauksen tänään Helsingin Eteläisellä Rautatiekadulla. Ja kyllähän ihmisen heikosta kohdasta akilleenkantapäästä löytyi vikoja, joita maallikon on vaikea tulkita: Akillesjänteen insertio kantaluussa on poikkeavan leveä. Akillesjänne on kiinnittynyt reunoistaan jopa kantaluun mediaali- ja lateraalireunaan. Itse insertiossa kantaluussa on subcortikaalista ödemaa, joka jatkuu akillesjänteen sisään. Kantaluun takayläosa on prominentti ja painaa jännettä. Akillesjänne on tavanomaista paksumpi ad 13mm. Se jatkuu ohenevana, mutta paksuuntuneena pitkälle cafaalisuuntaan.
Lausunnon loppuosa onkin sitten täysin lohdullista: Muut jänteet ovat normaalin paksuiset eikä tulehdusmuutoksia ole. Tc-nivelen ligamentit ovat säännölliset ja ehjät. Nivelissä ei ole nestelisää. Luun signaali on säännöllinen. Fs painotteisissa kuvissa plantaarifascian kohdalla artefaktaa, mikä ei merkitse tulehdusta.
Löydös on siis prominentti kantaluun ylätakaosa ja siihen liittyvän akillesjänteen akuutti(ödema) ja kr.tendiniitti (paksuuntuma). Näin lausuu radiologian erikoislääkäri Pertti Männistö. Tapio Aholan kanssa on nyt sitten pohdittava, mitä tälle akilleenkantapäälle on tehtävissä. Juoksemaan pitäisi päästä, onhan 14.8.2010 juhlamaraton eli 30. Helsinki City-Marathon ja meitä joka kerta loppuun juosseita on se kaksi tusinaa jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti