Kolmantena joulupäivänä sunnuntaina täytyy näin tuumata, sillä jouluun liittyy niin paljon mieltä herkistävää ja se koskettelee syvimpiä tuntojamme. Tietysti ykkösenä on joulun lapsen sanoma Jumala meidän keskellämme meidän hyväksemme. Nyt maasta taivaaseen päästä voi, kun joulu, joulu on meillä tuntuu aivan todelliselta.
Jo aattona Lassilan kirkon hartaudessa Lassilan kirkkokuoro aloitti tilaisuutemme Kosta Jylhän sydämeen menevällä Jouluaatto-laululla, jossa kerrotaan pojan menosta sytyttämään kynttilää äidin haudalle. Niinpä Lassilan kuin omien omaisteni Kankaanpään hautausmaa muiden hautausmaiden tapaan olivat jouluyönä kynttilämerenä. Näin saamme jouluna muistaa jo ennen meitä poistuneista rakkaitamme, joiden kuva mielissämme on perin selkeä ja elävä.
Mitä moninaisimmissa muodoissa tulleet joulutervehdykset lämmittävät mieltä, vaikka joskus tuntuu korttien kirjoittelu olevan liiankin raskasta. Mutta kortti on aina hauska saada, samoin kännykkäviesti, puhelinsoitto tai sähköposti, joista lystikkäin oli kurssitoverini teologian tohtori Hannu Purhosen viestittämä porsaiden joulutervehdys. Jos kuka haluaisi sen nähdä, voin mielihyvin välittää! Myös facebookissa oli monia joulutervehdyksiä.
Lähiomaisten yhdessäolo, jouluruokailu ja lahjojen jako on tietysti joulun parhaita anteja. Myös muidenkin muistaminen tekee mielen iloiseksi, tänään saimme veteraaniveljien kanssa olla laulamassa ja kertomassa joulun iloista sanomaa Lohipuron vanhainkodissa, se on aina yhtä mieltänostattavaa, koska tiedämme, ettei vanhainkotien asukkaita koskaan käydä liikaa katsomassa ja tervehtimässä.
Joulunpyhät olisivat myös oiva hiljentymisen aika lukemiselle. Mitä Missä Milloin-kirjan palkintokilpailun vastausten etsiminen on aina yksi traditionaalinen tehtävä. Yhteistoimin vastaukset ovat löytyneet. Valkea hanget ja pakkanen ovat nyt olleet oikean joulusään antajat, jos sitten on lumitöitäkin riittänyt. Lintulaudallakin on ollut kävijöitä, tänään ensimmäisen kerran tänä talvena näkyi pihassa punatulkkukin, muttei se lintulaudalle asti uskaltautunut.
Joulusauna jäi tällä kertaa lämmittämättä, huomenna lienee vuorossa uimahallin aamu-uinti ja sauna viikon kiinniolon jälkeen ja itselläni eka kertaa koko syksynä.
On todella ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää ihmislasta, seimenlasta, Jeesus-lasta.
Näin armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo. Kylmä voisko nyt olla kellä, talven säästä kun tuoksahtaa lämmin leuto ja henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti