Tämänaamuisessa radiohartaudessa puhuttiin lakkaamattomasta rukouksesta ja viitattiin pieneen kirjaan nimeltä Vaeltajan kertomukset. Kirja sattui olemaan pöydälläni aivan radion vieressä. Olen sen lukenut monta kertaa. Kirja kertoo köyhästä venäläisestä kulkijasta, joka on liian köyhä ryöstettäväksi, liian nöyrä ketään ärsyttääkseen, mutta lannistumaton totuuden tahdossa ja etsii vastausta Raamatusta kuulemaansa kehoitukseen: Rukoilkaa lakkaamatta. Suomennoksen tekijä arkkipiispa Paavali kertoo esipuheessaan toisesta amerikkalaisesta kulkijasta, joka kirjan opastamana löysi tiensä Valamon luostariin, sai kasteopetusta ja siirtyi englantilaiseen luostariin.
Tämä varsinaisen kirjan kertoma vaeltaja kulki etsien vastausta lakkaamattomaan rukoukseen. Hän kuuli monia hienoja puheita rukouksesta, mutta yhdestäkään ei ollut apua lakkaamattoman rukoilemisen oppimiseksi.Puhuttiin kyllä valmistautumisesta rukoukseen, rukouksen hedelmistä ja muusta sentapaisesta, mutta ei selitetty, miten voi rukoilla lakkaamattomasti. Rukouksen ei tule perustua järkeilyyn. Usein ajatellaan kilvoituksen saavan aikaan rukouksen, kun täysin päinvastoin rukous onkin myös kilvoituksen synnyttäjä. Niinpä apostoli Paavalikin Timoteuskirjeessä kehoittaa ennen kaikkea rukoilemaan. On paljon hyviä kristitylle kuuluvia asioita, mutta rukouksen on käytävä aina kaiken muun edellä. Sen jälkeen kaikki muukin meille annetaan, näihän itse Jeesuskin sanoo vuorisaarnassa.
Lopulta tämä venäläinen vaeltaja löysi ankarampaan luostarikilvoitukseen vihityn munkin, jolta hän lopulta oppi Jeesuksen rukouksen: Herra Jeesus Kristus, armahda minua. Ja niinpä lakkaamaton sisäinen Jeesuksen rukous on sitä, että taukoamatta, hetkeksikään herkeämättä huudetaan avuksi Jeesuksen jumalallista nimeä, suulla, ymmärryksellä ja sydämellä. Luostarivanhus opetti sitten vaeltajaan rukoilemaan tätä Jeesuksen rukousta rukousnauhan avulla ensin kolmetuhatta rukousta päivässä, sitten harjaantumisen kautta jopa hellittämättä kaksitoistatuhatta rukousta päivässä. Munkin kuoltua samana vuonna vaeltaja jatkoi matkaansa Raamattu ja rukouskirja Filokalia laukussaan. Filokalia on suomeksi Rakkaus hengelliseen kauneuteen ja on laaja kreikankielinen teos, johon on kootu kokeneiden rukoilijoiden ohjeita tuhannen vuoden ajalta 300-luvulta 1300 luvulle.
Meillä itsekullakin paastonaikaa elävillä luterilaisilla kristityillä olisi varmasti paljon opittavaa apostolin kehoituksesta Rukoilkaa lakkaamatta. Jeesuksen rukous: Herra Jeesus Kristus, armahda meitä soikoon sydämissämme taukoamatta hengen köyhyydessä ja sydämen yksinkertaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti