Eilen viittasin filosofi Pekka Himasen mietteisiin hallituksen tilaamassa Suomi-nousuun visiossa.
Samaa pohtivat näyttävästi monet muutkin, otan esiin finassikeisari Björn Wahkroosin ja edellisen laman aikaisen ex-valtiovarainministerin kansanedustajakollegani Iiro Viinasen.
Piispojen lausuntoon suivaantunut kirkostakin eroamista harkinnut Iiro on tänään eläkemiehenä täysin eri mietteissä kuin silloin joutuessaan lähes kuolleen ruumiinsa yli hyväksymään pakkodevalvaation vuonna 1991, joka vei 100 000 työpaikkaa ja aiheutti lainankorkojen nousun jopa 30-50% ja johti sitä tietä monen konkurssiin. Nyt hän ehdottaa rikkaampien pääomaverojen oikeudenmukaistamista, koska pörssiyhtiöiden johto kiertää palkkaveroa siirtämällä osan palkastaan pääomatuloksi. Samalla he kiertävät myös kunnallisveroa. Iiro nostaisi myös arvonlisäveroa ja tekisi menoleikkauksia. Hän sanoo 1 000 suurituloisimman maksavan selvästi vähemmän veroja kuin normaalit työntekijät, ja heillä jos kellä olisi veronmaksukykyä.
Rahamies Wahlroos ei tietenkään tukahduttaisi talouskasvua veronkorotuksilla, eipä tietenkään, olisihan se juuri häneltäkin pois. Sen sijaan hän lopettaisi kaikkein köyhimpien avustamisen eli kehitysavun, jonka kohdentamisessa tietysti on arvostelun ja parantamisen varaa, mutta jo kristillinen etiikkamme ohjaa meitä huolehtimaan myös vähimmistä veljistämme. Näinhän teemme esim. yhteisvastuukeräyksessä, jonka nimissa huomenaamuna olen myymässä limppuja.
Kun meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta nopeasti vaikuttavaa talouspolitiikan välinettä kuin verotus, olisi herra Björn tietysti köyhimpiä suhteellisesti eniten rasittavan eli kulutuksen verotuksen noston kannattaja. Pääomaveron korotukseen hän ei suin surminkaan lähtisi, eipä tietenkään, onhan hän kyllä entinen taistolainen, mutta nykyisin nykyisin suurimpia pääomaveron maksajiamme. Ei hän koskisi myöskään perintöveroon.
Kaiken kaikkiaan Björn-herra uskoo laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen Suomi kasvuun -teeman ympärille. Saas nähdä, mitä hallituksen asettamat tämän tehtävän parissa työskentelevat ryhmät syksyyn mennessä saavat aikaan, mutta onko aikaa hukattavissa niin pitkälle. Itse olen paljon kovaa kokeneen Iiro Viinasen näkemysten kannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti