Nyt 96-vuotias talvi- ja jatkosodan pirteä veteraani Vihtori Siivo pyysi minut jäseneksi vapaussodan perinneliittoon ja niin olen saanut pari vuotta lukea Vapaussoturi-lehteä. Ilokseni olen havainnut sen päätoimittajana olevan PerusSuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteerin Jussi Niinistön. Hänet oli kutsuttu juhlapuhujaksi Satakunnan vapautuksen 92-vuotisjuhlaan tänään sunnuntaina Porin Lyseoon, vaikka varsinainen päivä onkin 14.4.1918.
Juhla oli jälleen vaikuttava kunnianosoitus vapautemme hankkineille Satakunnan Sotilassoittokunnan juhlistaessa muutenkin arvokasta juhlaa. Parasta kuitenkin eittämättä oli juhlapuhe, jonka pitäjän Jussi Niinistön titteleiksi oli laitettu dosentti, filosofian tohtori.
Puheessa oli brovakatooristakin antia hänen kertoessaan, miten maamme vapautuksen 75-vuotisjuhlaa kyllä kunnioitti asianmukaisesti läsnäolollaan tasavallan presidentti sotiemme veteraani Mauno Koivisto, mutta miten 90-vuotisjuhlista loistivat poissaolollaan niin presidentti Tarja Halonen kuin muutenkin maan korkeinta johtoa. Niinpä Jussi lohkaisi, että vuoden päästä valittavan eduskunnan muodostaman hallituksen ohjelmaan pitää saada vapautumisemme 100-vuotisjuhlan valmisteluasia juhlatoimikunnan nimeämisineen. Aikainen valmistautuminen ei koskaan ole pahasta. Hän ihmettelikin, miten vapautumiseemme yhä edelleen suhtaudutaan vältellen, vaikka siihen ei ole mitään syytä, kun suomettuneisuuskin ainakin Neuvostoliiton hajottua on voinut tyystin loppua.
Historiaan syvästi perehtyneenä Jussi Niinistö otti puheensa pääteemaksi Vapaussotamme historian kulussa saamat monet eri nimitykset. Hän itse päätyi vahvoin perustein ainoaksi oikeaksi nimeksi Vapaussota-nimitykseen, koska juuri sen kautta vahvistettiin ja varmistettiin maamme joulukuussa julkistettu itsenäisyys, kun vieraan vallan joukot saatiin pois maamme rajojen sisäpuolelta. Myöskin valkoisten puolella olleet kävivät koko sodan ajan nimenomaan taistelua vapauden puolesta. Jatkuvasti kuitenkin kaihdetaan käyttämästä tätä oikeaa nimeä.
Kapinaksikin on sotaa kutsuttu ja se on sikäli oikeutettu, että maan laillisesti valittua hallitusta vastaan noustiin ja pyrittiin saattamaan maamme Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen valtaan nostaman bolsevikihallituksen alaiseksi. Tietysti oli kysymyksessä myös veljessota, vaikka perin harvoja olivat ne tapaukset, että veljeksiä olisi ollut eri puolilla rintamaa. Lisäksi on käytetty myös nimitystä kansalaissota ja sisällissota. Mutta sodan tärkein syy oli sittenkin taistelu vapaudesta, nämä muut aiheet olivat sittenkin vain sivujuonteita, kun kansamme ei yhtenäisenä ollut valmis hankkimaan vapautta maan laillisen hallituksen ja järjestyksen mukaisesti. Niinpä puhuja vihjasikin, että jos sodan lopputulos olisi ollut toisenlainen, niin tänäpäivänä olisimme yksi neuvostotasavalta esim. Itä-Karjalan tasavallan tavoin. Eipä olisi oloissamme kehumista, tiedän sen kokemuksesta, siksi monta kertaa olen käynyt alueella pääkaupunki Petroskoi mukaan lukien. Siksi voi täysin rinnoin puhua Vapaussodasta ja myös juhlia ketään pelkäämättä vapauttamme.
Juhlan järjestelyistä ansaitsevat kiitoksen Vapaussodan Porin seudun perinneyhdistys, Vapaussodan Satakunnan Perinneyhdistys, JP-27:n Perinneyhdistyksen Satakunnan osasto ja Lottaperinne Pori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti