perjantai 9. huhtikuuta 2010

Syntinenkin veisata saa

Olen tammikuussa ja toisena pääsiäispäivänä jo kirjoittanut Jaakko Löytystä, mutta hyvästä miehestä ei voi liikaa kirjoittaa. Siksi taas sanoja sydämen kyllyydestä, kun Jaska pistäytyi tällä kertaa Noormarkun Kairilan lakkautetulla koululla Koivumäellä seuratilaisuudessa, jonne oli kerääntynyt 45 henkeä harvaanasutulle seutukunnalle lähelle Lavian ja Pomarkunkin rajaa. Sieltä on näiden pitäjien kirkonkylien lisäksi myös Kankaanpään ja Suodenniemen ja miksei Kiikoistenkin kirkonkylät lähempänä kuin oman Noormarkun kirkonkylä. Päällystetty tiekin on kylän halki Pomarkusta Laviaan yli komian Harjankosken sillan, jossa olisi valmis voimalaitospato ja ainakin näin paisunta-aikana mahtava virtakin, mutta sähköä ei vaan oteta talteen, on kuulemma liian vähäiset tehot. Mutta mitä sillä olisi merkitystä, kun kuitenkin vesivoima on täysin puhdasta, jatkuvasti uusiutuvaa ja alkurakennuskustannusten jälkeen myös ilmeisen halpaa, lähes ilmaista.

Mutta siellä seuroissa puhuimme alatien kulkijoista, meistä tavallisista tallaajista, jotka kuitenkin saamme, kuten Löytyn virrestä Siionin virsien lisävihosta veisasimme: Kyllä syntinenkin veisata saa, avuks´ huutaa Vapahtajaa, siksi laulan ja siksi veisaan. Saamme siis aivan tällaisina olla Vapahtajamme seurassa eikä Hän sulje meitä pois ystävyydestään. Tätä kaikkien ihmisten oikeutta olla kristittyjä haluaa herännäisyys olla tuomassa kansamme tietoisuuteen, antaa siis toivoa ilman vaatimuksia olla niin ja niin hyvä, vaan saamme olla jokapäiväisissä tehtävissämme ja sekin voi olla jumalanpalvelustamme.

Jaska ihastui myös seurapaikkaamme, joka oli prikulleen samanlainen koulu, kuin hänellä oli Kiikoisten Jaarankylässä, josta hän pari vuotta sitten luopui ja muutti vaimonsa Kaijan kanssa lähemmäksi tyttäriensä perheitä Ylöjärvelle. Tänne Kairilaan Jaska oli luvannut tulla jo viime syksynä, mutta näin pitkälle se tuleminen lykkääntyi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Talonväellä oli myös mahtavat tarjoilut, seuraväki kahvitettiin aluksi ja lopuksi. Virsi myös kaikui mahtavasti, siitä osansa kantoivat myös Tuunajärven komeaääniset miehet Laitilat ja Vanha-Tuunan Väinö, vaikka eipä Jaakon itsensä ääntä kukaan ylitä. Siionin virsissä on paitsi tietysti puhutteleva rukouksen henki myös vaikuttavat sävelet ja laulettaessa aina säkeen välissä selvä hengähdystauko, jotta ehtii myös ajatella veisattuja sanoja. Runsas seuraväki oli iltaan tyytyväinen.

Kyllä Jaakko lupasi tulla vastakin, kunhan vaan tilaisuuksia järjestetään!

Ei kommentteja: