Sastamalan seurakuntaan Suodenniemen yhdistyttyä Vammalaan ja sitten nimen muututtua Sastamalaksi, kun siihen liittyivät myös Mouhijärvi ja Äetsä, joutui kappalaiseksi myös Suodenniemen kirkkoherra Hannu Järventaus. Näin hän tahtomattaan on joutunut läheltä näkemään Sastamalan seurakunnan valtataistelua kirkon virallista linjaa edustavan seurakuntalaisten suuren enemmistön ja kahden kirkkoa vastaan taistelevan vanhauskoisen liikkeen Evankeliumiyhdistyksen ja Kansanlähetyksen välillä. Niinpähän hän kirkon puolustajana sanoo vankasti: Meidän vastuullisten pappien tulee auttaa herätysliikejohtajien vaikutuksen alle joutuneita, usein uskonnon uhrin asemassa olevia seurakuntalaisiamme.
Tästä valtataistelusta kirkossamme on tehnyt tutkielman nimenomaan Vammalan seurakunnan valossa seurakunnassa kolme ja puoli vuotta asunut ja sekä työntekijänä että luottamustehtävissä toiminut teologian tohtori Liisa Lampela. Hän kuvaa miten nämä kaksi liikettä härskisti käyttivät seurakuntaa hyväkseen esimerkkinä alueella Karkussa toimiva evankelinen opisto, jonka lehti-ilmoitukset seurakunta kustansi ja joka vain suntion kanssa sopien järjesti messut Karkun kirkkoon niin, ettei oma kappalainen kuukausiin päässyt omaan kirkkoonsa. Samoin Vammalassa oli kaksi pappia, jotka eivät suostuneet toimimaan kirkossa naispapin kanssa. Tätä siedettiin vuosikausia, mutta kirkon päätettyä, ettei vuoroja enään järjestellä niin, että naispapin täytyy väistyä, rupesi Vammalassa tapahtumaan.
Ensimmäinen koitos oli Karkussa, jonne oli tulossa saarnaamaan SLEY:n Reijo Arkkila. Hän ilmoitti, että silloin ei kirkossa ole naista suorittamassa messua. Kirkkoherra oli lopulta kypsä tekemään päätöksen: kaikki ovat tervetulleita kirkkoon, mutta seurakunnan kirkoissa kuka tahansa pappi saa olla palvelemassa. Tämän seurauksena opisto aloitti jokasunnuntaiset ns. varjomessunsa ja järjestää kaikkea muutakin mitä seurakuntakin, jopa kauneimmat joululaulut.
Olisi muuten hyvä tietää, mihin viimeksi mainitun kolehtirahat menivät, sillä tämä nimike on Suomen Lähetysseuran varaama ja tuskin SLEY kerää varoja kilpailijalleen.
Seuraavaksi myös nämä kaksi naispapin kanssa yhteistyöstä kieltäytyvät papit erotettiin määräajaksi papinvirasta ja sitten he erosivatkin seurakunna virasta. Toinen jatkoi evankelisten eli SLEy:n ja toinen Kansanlähetyksen palkkalistoilla. Seurakuntavaaleissa vanhoilliset eivät saaneet kuin neljä kirkkovatuuston 27 paikasta. Tulos osoitti tavallisten seurakuntalaisten olevan kirkon omaksuman Raamatun tulkinnan ja avoimuuden ja ennakkoluulottomuuden kannalla. Kysymys vain kuuluu, kuinka kauan voidaan sietää kirkon seinien sisällä suvaitsemattomuutta. Mitä jyrkempiä kantoja SLEY ja Kansanlähetys esittävät, sitä vaikeampi kirkon on niitä hyväksyä.
Näin tekee mieli etsiä tästä ahtaasta vanhauskoisuudesta johtajiensa auktoriteetin vaikutuksesta
kauaksi avarakatseisuudesta ja suvaitsevaisuudesta joutuneista kannattajista todella Hannu Järventaustan mainitsemia uskonnon uhreja. Joskaan ei onneksi heitä voi verrata eilen kirjoittamiini kartanolaisiin, joista Leevi Laitinen eroonpäästyään pysyi rakentamaan ehjän ja kunnioitettavan elämäntyön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti