Itse Budapestissa matkallamme oli vaikka millä mitalla näkemistä. Isäntäseurakuntamme sijantipaikka Rakoskerezsturissa on yksi kolmesta pääkaupungin läheisestä keskuksesta, jotka vasta 1950 liitettiin Budapestiin kaupungin suuruuden korostamiseksi silloisen kommunistivallan pönkittämiseksi. Se oli aluksi kesäasuntoyhdyskunta. Muut Budapestiin liitetyt olivat työntekijäasuntojen Rakosliget ja vanhin Rakoscsaba. Näiden historiaan saimme tutustua taiteilija Renee Erdosin v.1927 valmistuneessa talossa, jossa on nykyään historiallinen museo ja taidemuseo. Saimme olla siellä seurakunnan vieraana jumalanpalveluksen ja kirkon lähellä nautitun ruokailun jälkeen päiväkahveilla ja seurata yllätysnumeroa eli kuuden nuoren esittämiä unkarilaisia kansantansseja, yksi tanssijoista oli kirkkoherra Evan poika.
Saimme matkalla tutustua toiseenkin peräti linnamaiseen taloon arkkitehti Jenö Boryn vaimolleen ja heidän rakkautensa kunniaksi pystyttämään erikoiseen monikerroksiseen rakennukseen, jossa on torneja ja mitä erikoisimpia rakenteita. Joka paikassa kaikki seinät ovat täynnä arvokkaita tauluja ja veistoksia. Tämäkin talo on pystytetty 1920-luvulla v.1923.
Yksi mieliinpainuvimmista matkamme elämyksistä ja kohteista oli mahtavassa taiteiden palatsissa Bela Bartokin kansallisessa konserttihallissa pidetty Pannonian (=Unkarin) filharmonisen orkesterin 200-vuotisjuhlakonsertti, joka kaiken lisäksi oli tehty kuin meitä suomalaisia varten, vaikka olimme vain pieni vähemmistö suuren salin täyttäneen yleisön joukossa. Orkesterin johtaja Boganyi Tibor on näet toiminut orkesterin johtajana niin Turussa kuin Savonlinnassakin ja hänellä on suomalainen vaimo. Hienossa konsertissa oli Mendelssohnin viulukonserton sooloviulustina todella virtuoosamainen soittaja Barnabas Kelemen, jolle osoitetuista suosionosoituksista ei tahtonut tulla loppua. Ohjelmassa oli myös R.Straussin Intermezzo opus 72 ja ennen kaikkea kaksi Sibeliuksen sävellystä 3 sinfonian opus 52 sekä Lemmikäisen sarjasta opus 22. Kaiken kruunasi ylimääräisenä kappaleena Sibeliuksen Valse riste. Poistuttaessa pimeässä illassa oli myös elämys seurata taiteiden palatsin yövalaistusta, jossa värit vaihtuivat vuoron perään.
Islannin tuhkapilvien takia olimme loppuun asti jännityksessä, pääsemmekö matkaan. Vielä torstainan olivat lentokentät suljettuja, mutta määräaikanamme perjantaiaamuna koneet lensivät. Budapestiin on suora lento Finnairin koneilla. Ja täysiä olivat koneet mennen tullen. On siis yhteyksiä maittemme välillä, vaikka varmasti olisi varaa turismin lisäämisessäkin, näkemistä ja kokemista Unkarissa sukulaiskansamme parissa riittää. Jotenkin tuntuu, että yhteyksiä maittemme välillä voisi olla nykyistäkin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti