Kotipihan kesässä riittää ihmettelemistä eikä työkään koskaan lopu, on meillä siksi suuri tontti. Tuntuukin ihmeeltä, että ennen tämä Takaveräjän tontti oli kokonaisuudessaan perunamaana ja meidän perhe sitten talven aikana söi kaikki tämän suuren alueen kasvattamat perunat. Alapuolella on seurakunnan peltoja, aikoinaan niitä viljeli esim. pastori Tauno Laakson myös monilapsinen perhe. Nyt pellot näyttävät olevan oman onnensa nojassa. Hyvä järvimaisema näkyy niiden yli, kaavotettu ne on kyllä pienkerrostaloille.
Nyt tontillamme on melkoinen talo, silti riittää monenlaista aluetta. Yhdessä nurkassa tosiaan on pelkästään muutama omenapuu ja niiden takana sireenejä. Ruokojärvenkatu reunustaa tonttia kahdelta puolelta ja kadun reunassa kasvaa orapihlaja-aita. Tontin ala-osassa on raakileita täynnä olevat marjapensaa, joista tulee mehuja niin, että viimevuotisia mehuja on vielä jäljellä liiaksikin. Toisessa päässä on muutama perunapenkki, joista myös riitti syötäviin niin, että osa siemenestäkin on viime kesän satoa. Pellon takaosassa vielä on melkoinen pöheikkö: komposti kompostoreineen, vuoristomäntyjä, parhaillaan kukkivia juhannusruusujakin.
Puitakin riittää, kaksi suurta koivua ja kaksi tosi korkeaa erikoiskuusta, joista toisen oksat ovat kuivumassa, vain latva on yhä tuorreen vihreä. On saniaisalue talon varjoisalla puolella, talon päädyssä myös melkoinen pensaspöheikkö ja pari puutakin, kukkapenkkejäkin eri puolilla ja nurmikkoakin ihan riittävästi leikattavaksi. Oma autotie yläosassa koko tontin pituudelta kääntöpaikkoineen ja parkkipaikkakin, josta pääseen suoraan asuinkerrokseen. Kadulta sitten pääsee ajamaan talon alakerrassa olevaan autotalliin asuntotasolla olevan parvekkeen alapuolelta, talo kun on sopivasti rinteessä ja on arkkitehtienon Kalle Räikkeen taidokkaasti maaston mukaan suunnittelema.
Harvoja perunavakoja sai jo toistamiseen olla mullittemassa, sillä suurin osa peltoalueesta on tavallaan luonnontilassa kukkia ja ruohoa kasvavana ja sille alueelle velipoika istutti pari kolme vuotta sitten viisi kuusta, jotka ovat hyvin lähteneet kasvamaan. Tontin viettävyydestä johtuen nurmikko-osalle on tehty kivipenger, jonka alareunassa on luonnonkukkia ja metsämansikkojakin on juuri kypsymässä, niitä ei henno ajaa ruohonleikkurilla. Lipputankokin
on alanurmikolla. Keinu on nurmikon yläosassa, johon pääseen suoraan talon alakerran ovesta.
Omakotiasujana riittää siis työtä, mutta voi myös seurata läheltä kesän edistymistä ja luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta. Ja työ ei lopu eikä koskaan tule valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti