Luvialla järjestettiin viikonvaihteessa todella kauniin kesäsään vallitessa Herännäisjuhlat. Nyt oli vuorossa jo 104. kerta. Juhlien historiaan mahtuu suuriakin juhlia, nykyisin kävijämäärä jää vain muutamaan sataa ja kaikki mahtuvat hyvin sisälle kirkkoon. Juhlien ohjelmakin on lyhentynyt, perjantai-iltana on seurat ja iltamusiikkia. Lauantaina aloitetaan vasta kello 13 ja sunnuntaina päätetään samaan kellonaikaan 13 alkaviin lähetysseuroihin.
Tuntuukin ihmeelliseltä, että tätä rukoilevaiskansaakin täytyi vielä hajoittaa 1980-luvulla, niin että nytkin samana viikonloppuna oli näiden toisten rukoilevaisten kesäjuhlat Laitilassa. Hajaannuksessa he jopa saivat kaapatuksi itselleen vanhan nimen Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys ja myös lehden Länsi-Suomen Herännäislehden. Sen sijaan Eurajoen kansanopisto jäi heiltä saamatta ja niin se on myös herännäisjuhlien nimen säilyttäneen ja uuden nimen yhdistykselleen joutumaan ottaneen Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen omistuksessa.
Rukoilevaiskansa on tunnetusti vanhoillista, mutta tämä Eurajoen opiston ympärillä oleva rukoilevaisliike on tehnyt vanhasta veisuukirjasta achreniuksesta uudistuksen Jaakko Löytyn johdolla Armon lapset veisatkaa-kirjaksi. Vanhassa achreniuksessa kieliasu on vanhahtavaa, sanat eivät välttämättä mene sävelen mukaan joka tavulla ja virret ovat usein hyvinkin pitkiä.
Liikkeen johtohahmoja ovat rovastit Heikki Vanha-Rauvola, Simo Koivunen ja Tapani Viirros. Myös seuraväki on varttuneempaa, lapsiperheitä ei juurikaan mukana näkynyt. Nykyisin eivät enää kansanopistotkaan kasvata uutta polvea herännäisliikkeeseen, ne ovat muuttuneet vain pelkiksi oppilaitoksiksi entisten kokonaisvaltaisten sisäoppilaitosten sijasta. Tämä sama ongelma on nähty myös herännäisyyden kansanopistoissa, joita täällä Länsi-Suomessa on Turussa ja Lapualla. Herännäisyydellä ja rukoilevaisuudella on paljon yhteistyötä, Hengellisessä Kuukauslehdessä on aina rukoilevaisten aukeama, opistot ovat yhteisrenkaassa ja nytkin juhlilla oli ystävyysseurat, jossa puhujina oli körttiläisiä ja veisattiinkin myös siioninvirsiäkin. Onhan liikkeen perinteinen laulukirjakin nimeltään Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut.
Juhlapaikka Luvian kirkko ja vieressä sijaitseva seurakuntatalo ruokapaikkana sekä kahviteltta kirkkopihassa oli käytännöllinen lyhyine etäisyyksineen. Sunnnuntai oli kirkastussunnuntai ja näin saatiin ihailla Jumalan kirkkautta Kristuksessa niin seurojen annissa kuin nauttia myös ulkona luonnossa Luojan auringon kirkkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti