Näin se vaan näyttää olevan, että Suomi on keihäsmaa ja juuri keihäänheittäjät pitävät yllä urheilumainettamme. Pähkäilyksi jää sitten se, miten vähän keihäänheittäjiä yleensäkin on ja kuinka harvassa maassa. Uskoisin, jos tutkimus tehtäisiin, että juuri keihäässä kaikista yleisurheilulajeista saataisiin harrastajien pienimmät lukemat, toinen voisi olla seiväshyppy. Eihän keihästäjiä ole juuri löytynyt Etelä-Amerikasta, Afrikasta eikä Aasiasta.
Joka tapauksessa Tero Pitkämäki heitti itselleen neljännen arvokisamitalin ja se on hatunnoston arvoinen suoritus semminkin kun tänä vuonnakin on ollut kaikenlaisia vaivoja. Tulos 86.67 on myös kova. Neljänneksi heittänyt jäi siitä 4 m 66 cm. Viidenneksi tullut Teemu Wirkkala jäi puolestaan vain 25 cm neljännestä sijasta. Andreas Thorkildsen on liian voittamaton, nytkin hän pakon edessä venytti keppinsä tulokseen 88.37, kun tavallaan yllätysmies Saksan De Zordo oli viskannut 87.81.
Näin Suomen mitalitili ei jäänyt näissäkään kisoissa tyhjäksi, vaikka liiton asettamasta kolmesta mitalista jäädäänkin. Neljä pistesijaa-tavoite sen sijaan täyttynee, Merja Korpela pääsi naisten moukarissa kahdeksanneksi, Wirkkala oli viides ja miesten pikaviestikvartettikin selvisi loppukilpailuun kahdeksan joukkoon. Neljäs pistesija irronnee kovatasoisesta sunnuntain pituushypystä, josta loppukilpailuun ovat tiensä selvittäneet Tommi Evilä ja Petteri Lax. En silti jaksa uskoa Evilän mitaliin, koska taso näyttää olevan niin rautainen, kova kaveri on kyllä Tommikin. Toivottavasti olen väärässä.
Kaiken kaikkiaan EM-kisoissa oli runsaasti suomalaisurheilijoita, joita on aina mukava seurata, vaikka monet olivatkin mukana vain osanoton vuoksi. Nuorille se on opintomatka, vanhemmille jopa palkkiomatka. Kisat on osoitus eurooppalaisen yleisurheilun korkeasta tasosta ja siitä, että monessa lajissa taso on maailmanluokkaa. Tietysti Afrikan juoksijat tuovat kovan panoksen MM-kisoihin, mutta oli heitä paljon osanottajina Barcelonassakin eri maiden väreissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti