Porissa saatiin pitää PerusSuomalaisten puoluekokousten välivuotena pidettävä suurin kokous puolueneuvosto, johon on pääsyoikeus esim. kaikilla kunnallisvaltuutetuilla. Niinpä Poriinkin oli saapunut satoja puolueen toimivia jäseniä. Ja tiedotusvälineet noteerasivat kouksen näyttävästi, olihan puolueen riveihin putkahtanut vanha toveri entinen ammattiyhdistysjyrä Putkonenkin.
Kaksipäiväisen kokouksen tavallaan pääpäivään lauantaina en päässyt. Silloin julkistettiin tulevien eduskuntavaalien ohjelma, joten kun monet valittavat puolueen vain puhuvan suulla suuremmalla, mutta että kaikki konkreettiset ohjelmat puuttuvat, niin nyt on todella saatavissa ajankohtaista kättä pidempää ohjelmatietoutta. Ja näkihän päivänvalon kesällä myös Nuiva manifesti, jossa on koottu yhteen puolueen näkemyksiä pakolais- ja maahanmuuttopolitiikasta, vaikkei julkilausuma olekaan virallisesti puolueen hyväksymä.
Olin siis paikan päällä vain pyhänä lauantaisen 30. Helsingin City Marathoniin osallistumiseni tähden. Sain pyhäaamun aluksi pitää hartauden. Aluksi muistelin kahta edellistä todella suurta Porissa pidettyä puoluekokousta. V.1969 olin mukana todennäköisesti ainoana varusmiespukuisena, kun silloin palvelin Suomen harmaissa Säkylässä. SMP:n nousu oli alkanut v.1968 presidentinvaaleissa ja jatkuin 18 kansanedustajan saamisena v.1970. Toisessa Porin kokouksessa v.1979 olinkin sitten uutena kansanedustajana. Mieliinpainuvaa oli puoluekokousviestin kulkeminen puolueen perustamispaikkakunnalta Pieksamäeltä Poriin Eino Poutiaisen kuljettamana mopolla. Viesti poikkesi myös Kankaanpään torilla ja siellä puhuimme Eikan kanssa torin täyteiselle yleisölle.
Hartauspuheessani muistelin myös aiempia SMP:n aikaisia pyhäaamun hartaushetkiä, jotka pidettiin aina torilla, jonne ryhmittäydyttiin maakunnittain oman piiri lipun ympärille. Tuomiorovasti Eino Sares piti hartauspuheen ja Veikko Vennamo isänmaalisen puheen. Sitten marssittiin puolueen sinivalkoisen lippulinnan perässä puoluekokouspaikalle läpi kaupungin katujen.
Eino Sares kuvaili silmiemme eteen kaikki yhdeksän perinteistä maakuntaamme eri maakuntalaulujen sanoja lainaten ja kertoen aina, mitä hyvää puolueelle on koitunut kustakin vuorossa olevasta maakunnasta. Tätä samaa maakuntakavalkaadia käytin myös puheessani ja lopuksi viittaisi vapaan isänmaamme suuriarvoisuuteen ja myös siihen vapauteen jonka saamme, kun Kristus lahjoittaa meille täyteydestään oman vapautensa: armon, elämän, autuuden. Eli niin kuin meille Raamatussa luvataan, kun Kristus tekee teidät vapaiksi, te olette todella vapaita.
Oli taas hienoa nähdä näissä yhä valoisemmissa puoluemerkeissä vanhoja puolueveteraaneja Mikko Vainio etunenässä ja paljon uutta nuorenpaa polvea. Ja tehdä vähän kenkäkauppaakin lähetystyön hyväksi, josta maanantain Tyyni Kyntäjäkin kertoo Satakunnan Kansassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti