Kuukauden päivät ehti kulua, kun edellisen kerran olin Kankaanpään näyteikkunalla eli torstaitorilla. Jalan kantapääleikkaus ja parin viikon kipsi veivät oman aikansa. Tänään sitten
pääsin eka kertaa kauniissa syyssäässä tutulle toripäivälle torikauppias Anja Lammisen pöydälle kaupittelemaan arpoja, limppuja jne.
Vastaanotta oli sydäntä lämmittävä. Monet toivottivat tervetulleeksi takaisi toripäiville. Monet olivat huomioineet pitkän poissaoloni ja olivat mielissään paluustani. Kirkollisvaalin kirkon virallisen linjan ehdokkaistammekin ainakin yhdeksän kävi näyttäytymässä toriyleisölle. Näin aktiivisuutta ilmenee ja monia keskusteluja käytiin molempienkin vaalien siis myös eduskuntavaalien tiimoilta. Seurakuntavaaliasetelmatkin ovat herättäneet melkoista mielenkiintoa ja niinpä on odotettavissa aiempaa melkoisesti vilkkaampi äänestys, joka tietysti koituu meidän kirkon virallisen linjan kannattajien eduksi. Meitä on helppo äänestää, koska olemme liikkeell' selkein ohjelmin ja tunnuksin. Ei tarvitse arvella, mihin ääni menee.
Kyllä torstaitorimme ja miksei kesäaikaan myös lauantaitorit tuovat parhaalla mahdollisella tavalla esille kankaanpääläistä elämänmuotoa, jota kelpaa näyttää muualtakin tulleille. Torilla voidaan kokea juuri sitä arkista ja luonnollista yhteisöllisyyttä, jota ajassamme aivan erityisesti kaivataan. Torimme onkin yksi parhaista asioistamme, josta Kankaanpää tunnetaan. Siksi toripäivien elävyydestä kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja pohtia, miten toria edelleen voitaisiin kehittää.
Tietysti vuodenajat asettavat omat rajoituksensa torielämälle ja väkisin se kuivettuu talven lähestyessä, mutta toisaalta talvetkin ovat käyneet leudoimmiksi. Niinpä viime talvenkin pystyi käymään torilla läpi talven, liian kovia pakkasia ei juuri ollut. Tietenkin varsinkin joulun jälkeen ainakin tammikuu on melko hiljaista torilla, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa vilkastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti