lauantai 30. lokakuuta 2010

Koti, uskonto, isänmaa

Laps´ Suomen älä vaihda pois/ sun maatas ihanaa,
sill´ leipä vieraan karvas ois´/ ja sana karkeaa.
Laps´ Suomen kaunis sull´ on maa/ ja suuri loistokas.
Veet välkkyy, maat sen vihoittaa,/ sen rant´ on maineikas.
Laps' Suomen armas maasi tää/ siis muista ainiaan!
Sull´ onnea ja elämää ei muuall´ ollenkaan.

Näin sydämeen käyvästi vielä nytkin EU-aikana osuvat tämän Sakari Topeliuksen ja Fredrik Paciuksen tekemän laulun sanat pitäen sisällään myös koko kansamme jo historian saatossa omaksumat perusarvot: koti, uskonto, isänmaa. Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi on pukenut saman Seitsemän veljeksen Eeron aatoksiin: Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen.

Juuri suurten kirjailijoittemme kuvaukset ja monet kansanlaulumme välittävät niitä sisäisiä tuntojamme, jotka todella pukevat sanoiksi syvää rakkauttamme isänmaahamme nimeltään Suomi.

Olet maamme armahin synnyinmaa/ ihanuuksien ihmemaa!
Joka niemeen, notkohon, saarelmaan/ kodin tahtoisin nostattaa.

Säveltäjämestarimme Sibeliuksen säveltämä Paavo Cajanderin sanoihin on väkevä Isänmaalle:
Yks voima sydämehen kätketty on/ se voima on puhdas ja pyhä.
Se tunnussana se Suomenmaan/ vei urohot kuolon teille.
Niin aina olkohon Suomenmaass´/ näin uljuutta, uskollisuutta!

Aleksis Kiven sanoihin on Heino Kaski säveltänyt Suomenmaa:
Maa kunnasten ja laaksojen/ mi on tuo kaunoinen
se ompi Suomenmaa.

Maamme-laulun säveltäjän Paciuksen säveltämä on myös Suomen laulu:
Kuule, kuinka soitto kaikuu,/ Väinön kanteleesta raikuu!
Laulu Suomen on!

Sibeliuksen ja V.A.Koskenniemen yhteistyötä on vaikuttava Finlandia-hymnimme:
"Oi Suomi katso, Sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin itse taivaan kansi sois." Se nostattaa väkevät väreet sisikuntaamme.

Näin joudumme yhtymään suuren runoilijamestarimme Eino Leinon sanoihin runossa Kansa kalliolla: Tää kansa syntyi vapahaks kuin kallio. Tää kansa voidaan musertaa kuin kallio. Se voidaan pirstaks pilkkoa ja voitta väkivoimalla, mut sentää juurta kallion sen pienin pirsta on.

Siksi suomalaisuus on voimissaan tänäkin päivänä ja siksi tarvitaan suomalaisuuden puolustamista. Onhan suoranainen Jumalan ihme ja sotiemme veteraanien tinkimättömän työn tulos itsenäisyytemme säilyttäminen tuhansien kansojen meressa. Ja tästä suomalaisuudestamme pidämme kiinni kynsin hampain.

Ei kommentteja: