Päivän matkan kerrallaan me aina kuljemme. Tänään vietimme Mikkelinpäivää, lasten ja enkelien päivää. Sain olla pitämässä messua Jämijärven juuri viikko sitten 150 vuotta täyttäneessä kirkossa. Lasten kaltaistenhan on taivasten valtakunta ja siksi meidän tulisi oppia tulemaan lapsenmielisiksi. Vain omista luuloistamme ja teoistamme riisuttuina voimme nöyrtyä vastaanottamaan armon. Näin saamme kaiken uskossamme Vapahtajaltamme niin kuin lapsi vanhemmiltaan.
Kirkosta kiirehdin Pomarkkuun Noormarkun seurakunnan nuorisonohjaajana elämäntyönsä tehneen Antti Mäkisen 80-vuotispäiville. Olimme viimeksi kevätkesällä hänen ja noormarkkulaisten kanssa Inkerin kirkkoon tutustumassa, erikoisesti Sodderin seurakuntaan, joka on Noormarkun ystävyysseurakunta ja jossa myös Antti on opettanut poikakerholaisia. Syntymäpäivillä oli mukana tietysti Antin sukulaisia, mutta myös vuosien varrelta kerhopoikia ja pappejakin: Noormarkun entinen kirkkoherra Jussi Peltopiri, Sodderin pappi Pekka Palosaari ja hänen venäläinen apulaisensa Ivan, Pomarkun kirkkoherra, Kurikassa pappina toimiva Jarkko Siekkinen, joka kertoi aloittavansa juuri näinä päivinä kappalaisena Jurvassa entisessä kirkkoherraseurakunnassani. Todella lämminhenkinen tilaisuus Antin ja ennen kaikkea Taivaallisen Isämme kunniaksi.
Sain myös olla Kankaanpäässä kastamassa Helmi Emeliinan, jonka vanhemmat olen aikanaan saanut vihkiä Jämijärvellä. Mikä sopiikaan paremmin kasteen toimittamiseen kuin juuri Mikkelinpäivä. Saman suvun piirissä olen ollut suorittamassa monia kasuaalitoimituksia jopa siunauksista alkaen, joten tunnen heitä jo monen sukupolven ajalta. Näin tutussa joukossa ilmapiiri on mikäli mahdollista vieläkin intensiivisempi kuin normaalissa kastehetkessä, joissa aina on harras yhteenkuuluvuuden ja kiitollisuuden tunto aivan käsin kosketettaviissa.
Antoisa Mikkelinpäivä kaiken kaikkiaan varsinkin näin eläkeläiselle. Syksyisessä säässäkään ei ollut mitään moitittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti