Turun kristillisellä opistolla, ehkäpä maamme suurimmalla ja nykyaikaisimmalla, pohdittiin herännäispappien kokouksessa oman kirkkomme suhdetta suurimpaan kristilliseen kirkkoon katolisiin. Olemmeko matkalla Roomaan vai sieltä pois. Onko katolinen kirkko sisarkirkkomme. Alustajana toimi juuri näinä päivinä eläkkeelle jäävä kirkkomme ulkomaanyhteyksistä vastaava kirkkoneuvos Risto Cantell.
Vuonna 1990 on kirkkojemme yhteyden tiellä päästy merkittävään tulokseen yhteisessä julistuksessa vanhurskauttamisesta. Katolisetkin ovat uskomme keskeisestä kysymyksestä samaa mieltä meidän kanssamme: Ihminen pelastuu ainoastaan Jumalan armosta uskomalla sen. Tekojen oppi on totuttu liittämään katolisiin. Nyt hekin tunnustavat tekojen tulevan vasta uskon seurauksina. Pohja yhteydelle olisi siis saavutettu.
Myös yhteisiä tapaamisia on suoritettu. Paavin vieraillessa Suomessa hän sai puhua Turun tuomiokirkossa, jossa hän kertoi omasta hengellisestä tiestään sanoen olevansa kasteen ja uskon kautta veljemme. Myös ensimmäinen suomalaista syntyperää oleva Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Teemu Sippo vihitiin virkaansa Turun tuomiokirkossa.
Yhteyden etsimisen tiellä on ollut merkittävä rooli Vatikaanin toisella kirkolliskokouksella, jossa esitettiin anteeksipyyntö ykseyden menettämisestä ja todettiin yhteyden palautumisen olevan mahdollista vain hengellisen uudistumisen kautta. Ekumeeninen ajattelu on viimeisen 100 vuoden aikana kehittynyt melkoisesti, sillä aiemmin kehotettiin yksinkertaisesti palaamaan vain äitikirkon syliin.
Katoliset tunnustavan vain ortodoksikirkon sisarkirkokseen. Meillä on vielä niin ratkaisevasti eroavia käsityksiä esim. paavin asemasta, sakramenteista ja yleensäkin kirkon virasta, että monia kiviä on vielä käännettävänä yhteyden tiellä. Monia pyrkimyksiä tähän on kyllä ruohonjuuritasolla tehty, on vietetty yhteisiä ehtoollisiakin. Näkisinkin yhteyden lähtevän juuri tältä tasolta, kun kristittyinä osoitamme haluavamme olla yhtä ja kaataa rajoittavia aitoja, eikö tällöin myös viisaita teologisia pohdintoja keskenään neuvottelevat kirkon johtajatkin olisi pakotettuja ottamaan tosissaan Jeesuksen rukouksen, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Tätä samaa tosin täytyisi meidän oman kirkkomme sisälläkin rakkauden hengessä pyrkiä harjoittamaan, eikä niin kuin nyt tuomitsemme vihan hengessä toinen toistemme kristinuskon näkemyksiä alimpaan kattilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti