Raimo Vistbackan nimikin on niin ruotsalainen, että suomalaiset osaavat kirjoittaa sen ainakin kymmenellä eri tavalla. Siitä huolimatta hänet suljettiin ulos Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmien kokouksesta yhtenä aloitteen tekijänä suomalainen keskustapuolueen eduskuntaryhmän työntekijä. Syynä mukamas PerusSuomalaisten liika populistisuus ja yhteydet Ruotsin valtiopäiville nousseeseen rasistiseen ruotsidemokraatteihin.
Raimo Vistbacka on todella pitkän linjan parlamentaarikko oltuaan eduskunnassa jo vuoden 1987 vaaleista lähtien. Itse en ole ollut juuri hänen aikanaan edustajana, jäin juuri v.1987 vaaleissa pois, ja nyt kun Raimo 24 vuoden palvelun jälkeen ei enää asetu ehdokkaaksi, on minulla täysi mahdollisuus tulla valituksi puolueemme kovan nosteenkin takia. Raimo itse on jopa yksin joutunut pitämään puoluettamme yllä puolueen ainoana kansanedustajana ja ansaitsee kyllä enemmänkin kuin vain papukaijamerkin. Nyt hän voi helpottunein mielin jättää paikkansa nuorempien täytettäväksi, kun myös Etelä-Pohjanmaalta tulee edustajia jo ilman hänenkin vetoapuaan. Saa sitten nähdä, pääseekö Raimo silti eläkevaariksi, jos ja kun joudumme tai pääsemme hallitukseen. Raimo olisi varmasti yksi meidän parhaistamme ministeriksi. Sen jopa tiedän kokemuksesta, kun olin Raimon liikenneministeriaikana hänen poliittisena sihteerinään.
Raimo arveli TV-uutisissa poissulkemisensa takana olevan puolueen kovan kannatusnousun eli 14,3% lukemien. Se hermostuttaa yhtä jos toistakin. Populismi on vain tekosyy. Ja yhteyksistä ruotsidemokraatteihin hän ei tiennyt mitää eivätkä tiedä muutkaan PerusSuomalaiset. Emmekä todella ole mitään rasisteja, mutta syystäkin arvostelemme ja vaadimme parannuksia maamme maahanmuuttajapolitiikaan, jotta vältämme esim. Ruotsin ja Ranskan kaltaiset mamu-ongelmat.
Näyttääkin siltä, että me olemme aina piikki valtaapitävien lihassa, nyt tullessamme entistä suuremmaksi puolueeksi. Mutta niin oli ennenkin pieniä ollessamme, eihän meille juuri annettu mitään arvoa. Pidettiin aloitetehtailuinemme ja runsaine puheenvuoroinemme vain eduskunnan häirikköinä. Saipa edustajatoverimme kutsua jopa v.1979 valittua 7-henkistä eduskuntaryhmäämme (jossa siis olin mukana mm. legendaaristen Veikko Vennamon ja Eino Poutiaisen kanssa) julkisesti terroristeiksi, eikä oikeus langettanut mitään tuomiota nimittelijällemme, mutta ei meillekään, vaikka kyllä kai terroristien pitäisi olla niin vaarallisia yhteiskunnalle, että telkien taa vaan.
Kyllä Raimo sitten tuolla Reykjavikissa kutsuttiin takaisin ryhmäkokoukseen, onhan eduskunnassakin PerusSuomalaisten paikat keskellä, johon nimenomaan kuulumme ja jossa paikat ovat olleet vuoden 1983 vaalien jälkeen. Vaalikauden 1979-1983 jouduimme istumaan äärioikealla poliittisen koston uhreina. Eihän meillä Kekkoslovakiassa ollut edes ihmisarvoa, ihmisiksikin tunnettiin vain lumihankeen jättämistämme jalanjäljistä.
Niin että ei mitään uutta auringon alla, mutta tällaiset kohtelut vain lisäävät kannatustamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti