Porin siioninvirsiseuroissa oli sikäli jopa poikkeuksellista, että siellä oli peräti kuusi kankaanpääläislähtöistä osallistujaa, joista kaksi toimi puhujinakin ja yksi vakikävijä Jouko Kallioniemi vielä oli poissakin.
Tuula tyttönimeltään Juntunen, sittemmin Hämeenkorpi, on nykyisin ottanut nimekseen äitinsä Tyynen tyttönimen. Tuula kertoi tiestään herännäisyyden piiriin. Ensimmäiset kosketuskohdat olivat juuri Kankaanpäässä 60-luvun alussa Pentti Perttulan tultua papiksi. Silloin pidettiin siioninvirisseuroja ja hän muisteli retkeä Raudaskylän opistolle heränäisnuorten kesäkokoukseen. Monenlaisten vaiheiden kuljetettavana Tuula on ollut pohjimmiltaan aina alatien kulkija pyrkien vähintäin pääsemään vuosittaisille Herättäjä-juhlille.
Ulla Hietamäki, Suontaustan Annikin ja Heimon tytär on nykyisin asumassa miehensä kanssa vanhempiensa ja jo isovanhempiensa omistamassa Lähdekummussa. Hän myös käytti puheenvuoron kosketellen kirkkovuoden ajankohtaisia aiheita valvomista ja viimeistä tuomiota. Myös hän on aina tuntenut vetoa herännäishenkiseen hengen köyhyyteen vieroksuen korkeahenkistä kirkollisuutta, vaikka onkin myös aivan samoin kuin Tuulakin joutunut tutustumaan hyvinkin erilaisiin hengellisiin liikkeisiin.
Seuroissa siioninvirsien veisuu ja välitön ystävähenki, jossa ei aseteta toiselle mitään vaatimuksia myöskään uskonmäärän mukaan, saavat tuntemaan olensa kotoisaksi juuri sellaiseksi, jollaiseksi varmasti myös Jeesuksen seuraajat saivat tuntea olonsa. Näinhän Runebergkin kirjoittaa virressään: Niin puhdistuupi henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa. Seuroissa voimme olla aivan omia itsiämme, ei tarvitse näytellä parempaa jos ei huonompaakaan kuin mitä olemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti