Torstaina tarjotaan puolestani Hernekeittoa Kankaanpään torilla, mutta itse olen silloin Helsingissä. Eduskuntaryhmä kokoontuu järjestäytymiskokoukseen ja läsnäolo on siis välttämätöntä.
Toisaalta on tuttua palata eduskuntaan, kun tuntee talon ja tavat. Tietää mitä on odotettavissa. Työtä riittää eikä kiitoksia ole odotettavissa varsinkaan nyt, kun valtion talous on ajettu suuriin velkoihin ja tarvitaan tasapainottamista ja kestävyysvajeen korjaamista. Paljoa hyvää ei ole odotettavissa.
Torstaina jaetaan myös työhuoneet, jätetään valiokuntatoivomukset ja ryhmä järjestäytyy. Näemme myös ensi kerran koko PerusSuomalaisten 39 hengen ryhmän, joista tietysti monet ovat hyviäkin tuttuja jo vuosien takaa, monia on kyllä aivan uusiakin ennestään tuntemattomia, monia vain kirjoitustensa kautta tutuiksi tulleita. Yhtenäisen ryhmän muodostamisessa on varmasti siinäkin tehtävänsä.
Voisiko laulaa niin kuin Mårtesson: On ihmeen hyvä kotiin tulla taas. Onhan sitä monesti ajatellut entisiä eduskuntakausia, jotka päättyivät putoamiseen vaaleissa 24 vuotta sitten. Nyt on takana kokemusta myös muustakin kuin eduskuntatyöstä ja osaa aivan uudella tavalla suhtautua arvokkaaseen eduskuntatyöhön. Onhan kansanedustaja näköalapaikalla ja voi vaikuttaa maamme asioihin toivottavasti nyt jopa hallituspuolueen jäsenyydestä käsin. Paikkamme hallitus-oppositioakselilla sitten hallitusneuvottelut ratkaisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti