Jopa puhemies Ben Zyskowicz totesi jumalanpalveluksen myönteiseksi kokemukseksi, vaikkei juutalaisena juuri ole ollutkaan kristillisissä jumalanpalveluksissa, lukihan Ben tekstinkin, pyynnöstään nimenomaan Vanhasta Testamentista, joka on yhteinen niin meille luterilaisille kuin juutalaisillekin.
Valtionpäivien ekumeeninen avajaisjumalanpalvelus Helsingin Tuomiokirkossa puolusti erinomaisesti paikkaansa valtiopäivien avajaisjuhlallisuuksissa, jonka mielestäni voisi ihan hyvin televisioidakin eikä ainoastaan radioida kuten on nykyinen käytäntö. Maineikas tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minores ja myös urkuri Seppo Murto esittivät korkeatasoisia kirkkomusiikkikappaleita. Myös virrenveisuu oli voimakasta. Ja sokerina pohjalla piispa Kallialan puhutteleva saarna. Ja kolehtikin kannettiin päinvastoin kuin aikaisempina vuosina yhteisvastuukeräyksen kautta torjumaan nuorten yksinäisyyttä niin Suomessa kuin Mosambikissakin.
Piispa Kaarlo Kallialan tekstinä oli juuri eletyn pääsiäisen teksteistä kertomus opetuslasten kohtaamisesta Jeesuksen kanssa Emmauksen tiellä, josta opetuslapset joutuivat toteamaan: Eikö sydämemme ollut palava, kun Hän puhui heille tiellä ja selitti kirjoitukset.
Piispa muistutti pääsiäisen olleen edellisen kerran yhtä myöhään v.1943 (juuri syntymävuotenani). Hän kertoi juuri sen sotavuoden pääsiäisestä, miten venäläisiä sotavankeja oltiin kuljettamassa, kun eräs venäjänkieltä taitava suomalainen lausui venäjäksi: Kristus nousi kuolleista. Marssirivistö vastasi spontaanisti: Totisesti nousi. Näin liikkeellä olikin vain samoja kristittyjä, veljiä, vaikkakin sillä hetkellä eri kohtaloa kantavia. Mutta ketään ei alistettu, armo ja arvot olivat kohdallaan. Näin tulisi olla meilläkin kaikilla omassa elämässämme.
Virret olivat myös puhuttelevia. Saatiin jopa veisata voittajien virsi, olimmehan kaikki 200 kansanedustajaa juuri tulleet valituiksi: Jeesus armon soi, voiton meille toi. Samoin alkuvirsi oli tilanteeseen mitä sopivin: Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan, on nimes suuri, pyhä kallis aivan, ja armosi on vakaa, määrätön, taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön. Varmasti me 200 veisasimme virttä sydäntemme pohjasta.
Piispa Kalliala on facebook-kaverini ja jopa meidän alueemme oma piispa. Yhtenä avustajana toimi puolestaan kurssitoverini teologisesta tiedekunnasta Helsingin metropoliitta Ambrosius alias Risto Jääskeläinen, jonka kanssa sain vaihtaa muutaman sanan avajaiskahveilla, kuten tietysti myös Kaarlo Kallialankin kanssa istuessamme vastapäätä presidentin ja puhemiehen pöydässä.
Samalta kristittyjen yhteyden tasolta on hyvä aloittaa eduskuntakautta, uusia valtiopäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti