sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuspyhät on vietetty

Suvivirren neljästi ja kahdesti Satakunnan maakuntalaulun Kauas missä katse kantaa yli peltojen sain olla laulamassa juhannuspyhien yleisötilaisuuksia, joita oikeastaan kertyi viisikin, kun mukaan ottaa 90-vuotissyntymäpäiväkäynnin, jossa sielläkin oli runsaasti vieraita.

Niin kuin eilen kerroin, sain olla pitämässä Jämijärven juhannuskirkkoa. Tänään sitten meillä oli perinteiseen tapaan metsäkirkko Jämiharjun juurella. Suntion sijainen Timo Saarenmaa oli tehnyt metsämaisemaan sopivan puhujanpöntön, seurakunnan kovaääniset pelasivat hyvin, seurapenkit ovat paikalla ennestään ja penkit täyttyivät jumalanpalvelusvieraista. Sääkin sateen uhkasta huolimatta oli suosiollinen. Mikäpä näinollen oli olla Luojan suuressa temppelissä: Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi sielläkin palvella Jumalaa, kuten paimenpoika laulaa Immi Hellenin kirjoittamassa laulussa.

Tänään illalla oli niin´ikään myös jo perinteeksi muodostunut Tykköön aitoilla pidettävät kesälaulajaiset, jossa meitä runsasta laulajajoukkoa säestivät kanttori Heikki Havi uudestaan kunnostetulla matkaharmoonilla ja Matti Kannosto haitarilla. Sain olla puheenpitäjänä. Sää suosi täälläkin ja loppuillasta alkoi aurinkokin paistaa ja lämmittää laulaessamme virsikirjan kesävirsiä ja muitakin aihepiirin sopivia lauluja kuten esim. Konsta ja Rebekka Jylhän tekemää Suvivirttä: Ylistys, Isä, nimellesi, sinä pyhä ja ihmeellisin!

Juhannuksena Verttuun Hemiänkylän 15.vuotiasta maitolaituria juhlittiin asianmukaisin arvokkain menoin. Sain tuoda eduskunnan puhemiehistön juhlallisen tervehdyksen. Karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistyksessä merkittävän työpanoksen tehnyt Uki Kiviranta sai maamme ensimmäisen järvineuvoksen arvonimen ja kunniakirjan. Uki muistelikin sitten niin maitolaiturin kuin kunnostusyhdistyksenkin vaiheita tähdentäen laiturin sijaitsevan oikein luvan jälkeen Kivirannan maalla Hemiäkylän- ja Verttuuntien risteyskohdassa.

Näin ystävien ja kylänmiesten ja -naisten kanssa oikein juhlamielellä on pyhiän saatu viettää oikein luonnikkaasti. Keskinäinen kanssakäymisemme on sitä ihmiselon ja -elämän parasta antia.

Ei kommentteja: