Norjassa ja koko sivistyneessä maailmassa on syvä suru ja hämmästys tapahtuneesta mielettömästä terroriteosta. Ihmeellisintä ja kaikkein vääristyneintä on tekijän väite kristittynä olemisestaan. Kristitty tekee ennemmin kaikkea muuta kuin tällaista. Sanoihan jo Mestarimme ja Opettajamme häntä kiinniotettaessa opetuslapsi Pietarille: Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Kristinusko ja kristillisyys on täysin päinvastaista kuin mitä Anders Breivikin teot osoittavat. Sanoohan Jeesus vuorisaarnassaan näinkin: Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.
Ja mistä lopultakin kansallisen murheen keskellä löydämme turvan ja lohdutuksen kuin niin kovin usein arvostetusta ja unohdetusta kirkosta. Oslossakin muistojumalanpalvelus kokosi niin kuninkaalliset kuin ministeritkin yhdessä omaisten kanssa täpötäyteen kirkkoon, jonka harras tunnelma, lohduttavat sanat ja musiikki toivat juuri sitä rohkaisua, jota vain voimakas yhteisöllisyyden tunto voi antaa. Meidän ei suuressa surussamme sittenkään tavitse olla yksin, vaan kannamme taakkaa yhdessä. Ja yhteinen uskomme antaa toivon ja tulevaisuuden näköalan.
Suruliputukset myös muissa maissa, meilläkin Suomessa, ovat myös yhteisöllisyyden voimakkaita merkkejä. Samoin valtava kukka- ja kynttilämeri Oslon tuomiokirkon aukiolla ja muuallakin Norjan lähetystöjen edustalla. Samoin laajalti vietetty hiljainen hetki vainajien muistoa kunnioittaen myös eri maissa - Suomessakin - Norjan lisäksi. Näin me kaikki kannamme tämän järjettömän väkivallan uhrien omaisten taakkaa. Olkoon Jumala meille armollinen ja antakoon omaisille voimia ja rohkaisua.
Emme sittenkään ole yksin eikä meidän tarvitse uskoa sokeaan sattumaan, vaan kaiken takana - raskaiden kohtaloiden - on sittekin Kaikkivaltia Jumala, jonka rakastavaa tahtoa me pienet ihmiset emme sitten kuitenkaan aina jaksa ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti