Jämijärvelle vävyksi Sipilän taloon tullut nykyinen kotiseutuneuvos Olavi Heikkilä syntyi 80 vuotta sitten Ikaalisten Kilvakkalan Luttunperällä ja teki ja tekee tietysti edelleen mittavaa elämäntyötään kun tänä vuonna ilmestyi hänen kahdestoista painettu kirjansa omaelämäkertana Elämäni varsiteiltä.
Näin monen kirjan kokemuksella myös muistelukset ovat helposti luettavia mielenkiitoisia asioita menneestä maaseudun elämästä 1930-luvulta lähtien jo ennen sota-aikaa, sitten sen ajalta ja ennen kaikkea jälkeen. Kyllä maataloissa ennen koneaikakautta on riittänyt raskasta työtä ympäri vuoden, täytyy todeta, että ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, nyt on toisinpäin. Ei nykyaikainen ihminen osaa ajatellakaan, miten vaatimatonta ja työntäyteistä ja monia taitoja vaativaa maaseudun elämä silloin ennen oli. Kunnia näille maamme rakentajille.
Metsässä samoilu, metsätyöt, marjastus ja metsästys kalastuksen ohella ovat aina olleet kirjoittajalle mieluisia. Niinpä hän erinomaisesti suoritetun Osaran maamieskoulun jälkeen haki Kurun Normaalimetsäkoulun oppilaaksi saatteena professori Osaran suosituskirje. Myös
Kuruun hänet hyväksyttiin ja paljon myöhemmin hän sai tietää opettajien jännittäneen hänen pääsykokeitaan, kun Osaralta oli se suosituskirje, mutta kyllä hän hyvin osasi kokeissakin, olihan hän lukenut naapurin ylioppilastytön opastuksella keskikoulun algebrankin kurssin ja omasi monipuolisen työharjottelun koko ikänsä monipuolisesti maatalon töitä tehtyään.
Koulusta päästyään hän siirtyi avioitumisen kautta Jämijärven Sipilään ja kohta myös isännyys uskottiin Olaville ja Ullalle. Sitten muutaman vuoden päästä avautui Jämijärven metsänhoidonneuvojan paikka, josta kertyi 25 vuoden työrupeama. Vasta sen jälkeen eläkepäivinä alkoi kirjallinen ura.
Niinpä hän itsekin sanoo kohtuulliseksi saavutukseksi kirjoittamaansa 12 kirjaa. Lisäksi on ainakin kolme pienempää historiikkiä kuten Osuuspankista ja Jämijärven vesiosuuskunnasta. Joukkoon mahtuu Jämijärven ja seurakunnan historioita, jopa romaani metsänvartijan elämästä, pari koottua huumorikirjaa ja jämijärveläisten muisteluksia. Näin entisajan elämästä on saatu arvokasta katoavaa tietoa kansien väliin ja näiden teosten arvo senkus vaan kasvaa vuosien myötä. Turhaan emme Jämijärven kunta, seurakunta, osuuspankki ja metsänhoito-yhdistys hakeneetkaan Olavi Heikkilälle kotiseutuneuvoksen titteliä, hän jos kuka on sen ansainnut.
Olen ylpeä, että saan lukea hänet ystäväkseni ja tämän elämäkertansakin hän omisti Anssille ystävyydellä 5.8.2011 nähtyämme Kankaanpään torilla, kirja tuli postissa heti seuraavana päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti