Kaikien pelkojemme ja turvattomuudentunteiden keskellä saamme sittenkin olla turvattuina.
Tämä oli piispa Seppo Häkkisen saarnan sanoma Helsingin tuomiokirkossa itsenäisyyspäivän ekumeenisessä juhlajumalanpalveluksessa. Turvamme on Jumala, joka sanoo itsestään Jesajan kirjassa: Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen ja paitsi minua ei ole yhtään Jumalaa ja minä olen turvakallio, johon voi luottaa.
Vaikka ajassamme on monia pelkojen aiheita ja olemme kulkemassa kohti pelon ja turvattomuuden yhteiskuntaa, niin Suomi on kuitenkin yksi turvallisimmista maista, vaikka täälläkin juuri turvallisuusala on voimakkaasti kasvamassa.
Veteraanisukupolvemme on meille hyvänä esimerkkinä, miten oikeat arvot ovat olleet kunniassa: yritteliäisyys, rehellisyys, vastuun kantaminen ja ennen kaikkea turvautuminen Jumalan johdatukseen. Tässä varassa mekin kestämme turvattomuutta, ei tarvitse pelätä eikä hätäillä. Emme sittenkään ole oman järkemme varassa, vaan Jumalan siunauksen alaisina. Se ei vapauta meitä vastuusta, mutta saamme luottaa Jumalan läsnäoloon kaikissa toimissamme. Näin saamme rakentaa yhteiskuntaamme turvalliseksi, ei pelon yhteiskunnaksi. Jumalan läsnäolo synnyttää luottamuksen.
Näiden piispan viisaiden sanojen lisäksi saimme kuulla korkeatasoista tuomiokirkon kamarikuoron ja urkuri Harri Viitasen esittämään kirkkomusiikkia ja veisata lujaa ja kovaa, niinkuin presidentti Tarja Halonenkin puolisoineen kirkkoon tulessaan meitä muistutti. Mukana olivat myös molemmat edellisetkin presidentit puolisoineen, Suomen hallitus, eduskunta ja virkamiehistöä sekä kirkkokansaa, joukossa meidän edustajien puolisoita kuten minun Helli Marjatta.
Näin oli hyvä aloittaa 94 vuotta itsenäisenä olleen Suomen juhliminen, mikä huipentuu sitten iltajuhlaan, kuten eräs tuttava sanoi, että joudut linnaan, todella presidentinlinnassa olemme illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti