Suomi tosiaan juostiin maailmankartalle tasan sata vuotta sitten Tukholman olympialaisissa 1912.
Vaikka olympialiike ei ole poliittinen, niin silti kisojen alla käytiin kovaa kamppailua tälläkin rintamalla. Suomi kuului silloin Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Venäjän vaatimuksesta Suomi ei saanut avajaisissa kantaa omaa lippuaan ja joukkueen oli marssittava Venäjän perässä saaden kuitenkin kantaa kärjessään Suomen eli Finlandian nimikilpeä. Ero edellä menevään Venäjän joukkueeseen venähti kuitenkin useiksi kymmeniksi metreiksi. Myöskin oli sovittu jonkun suomalaisen päästyä mitaleille, että salkoon on nostettava Venäjän lippu ja se alle Suomen pienoislippu.
Suuressa Olympiakirjassa Martti Jukola kuvaa Suomen jopa Venäjän joukkuetta suurempaa joukkuetta, että tahdottiin lyödä kansainvälisen suurjuhlan avulla voimakas isku vallanpitäjien kasvoille. Kansallisuustaistelu kannusti mieliä enemmän kuin urheiluvoittojen tavoittelu. Mutta tuo taistelun henki viritti jokaisen edustajan sisun kiehumispisteeseen.
Ja tämän voitontahdon suurimpana ilmentymänä oli Hannes Kolehmainen kolminen kultamitaleineen maukkaimpana kuuluisan ranskalaisen Jean Bouinin kukistaminen 5000 metrin kilpailussa maailmanennätystuloksella. Tästä giganttien ottelusta on legendaarinen kuvaus mainitussa Jukolan Olympiakirjassa.
Jean Bouin valmistautui kilpaan täydellisesti luopumalla muista sitä ennen järjestetyistä juoksuista, kun sen sijaan Hannes oli juossut sekä kympin aluerän että kultamitaliin päättyneen loppukilpailun. Viidellä tonnilla juostiin alkumatka hitaasti niin, että 1500 metrin väliaika on hitaampi kuin kympin juoksussa. Bouin lisäsi lopulta vauhtia kierros kierrokselta, mutta Hannes seurasi ja loppukierroksilla ikäänkuin härnätäkseen aina välillä nousi rinnalle. Loppusuora oli sitten totista kamppailua, metri metriltä Hannes hivuttautui lähemmäksi ja lopulta Bouinin rinnalle. 10 metriä ennen maalia ranskalaisen tiimalasi vihdoin täyttyi nähtyään suomalaisen rinnan olevan jo edellään, ja niin hän lysähti, ja Hannes liukui metrin voittoon hymy huulillaan. Katsomon jännitys laukesi stadionin muureja vavahduttaneeseen suosionosoitusten myrskyyn.
Kansallistunnetta nostattavasti Suomi saavutti muutakin menestystä mm. molemman käden keihäänheitossa kolmoisvoiton. Kun lipputankoihin nousi kolme Venäjän lippua eli niin kuin Jukola kuvaa: kolme ryssänlippua voittosaloissa. Yleisö vihelsi vimmatusti ja tulevia voittoja ennakoiden sumusireenin kaltaisia ääniä päästäneet pillit loppuivat kaupoista lähipäivinä. Hanneksen kympin kultamitali oli tullut juuri edellispäivänä.
Näin urheilun avulla Suomi juostiin ja heitettiin maailmankartalle ja saatiin lisäkimmoketta ja koko kansainvälisen yhteisön mielipidetukea itsenäisyyspyrkimyksillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti