Sinällään aika karuilla, mutta kuitenkin arvokkain menoin laoitetaan valtiopäivät. Sopii hyvin suomalaiseen elämänmenoon, joka vierastaa riehakasta ilonpitoa mentaliteetillemme vieraana, vaikka Pekka Haaviston kannatajat tätä riehuntaa vaaliyönä -varmaan iloliemen nauttijoina- harjoittivatkin.
Ekumeeninen jumalanpalvelus, avajaisistuntossa presidentin valtiopäivien avaus ja sitä seuraava kahvitarjoilu valtiosalissa. Siinä kaikki lyhykäisyydessään. Joku olisi kaivannut edes taputuksia presidentin avauspuheen jälkeen, mutta eihän eduskunnan istunnoissa sellaiseenkaan ole totuttu.
Saarnaajana tuomiokirkossa oli virastaan eläkkeelle siirtymässä oleva Kuopion piispa Wille Riekkinen puhuen siitä valosta, jonka Kristustuo elämäämme ja jonka johtamana sitten toimimme yhteiseksi hyväksi varsinkin vähäosaisempien puolesta.
Puhemies Heinäluomalle oli uskottu lukijana melkoisen kovaa tekstiä Sananlaskujen kirjasta:
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa: Ylpeät silmät, petollinen kieli, Kädet, jotka vuodattavat viattoman verta; Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopeat juoksemaan pahuuteen; Väärä todistaja, joka valheita puhuu, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille. Terveellistä itsetutkistelun aihetta itsekullekin meille eri asemissa oleville päättäjille.
Varapuhemiehille on uskottu tehtäväksi vastaanottaa presidenttipari eduskunnan ulko-ovella, olla heidän seuranaan istunnon alkuun ja johdattaa presidentti sitten täysistuntosaliin ja puheiden jälkeen pois ja saattaa jälleen oleskelutilan jälkeen puhemiehen kattamaan juhlapöytään, jossa presidentti- puhemiespariskuntien lisäksi istuivat uusi valittu presidenttipari, saarnaaja Riekkinen puolisoineen, pääministeri Katainen, suurlähettiläiden vanhin Venäjän suurlähettiläs ja varapuhemiehet, joista minulla oli myös vaimo.
Päivän järjestykseen kuului vielä lyhyt työistunto, valtiopäiväneuvosten arvonimitilaisuus ja illan juhlakonsertti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti