Elämme häpeämättömyyden aikaa kaikinkin tavoin. Yksi räikeimmistä ilmentymistä ovat eri firmojen johtajien ahne saalistus käsittämättömillä palkoilla, jotka käyvät yli kaiken ymmärryksen. Viime päiviltä ei tarvitse mainita kuin nimet Stephen Elop ja Mika Vehviläinen.
Elopin vuosipalkkio Nokia rämpiessä, osakekurssin romahdettua ja tuhansien työntekijöiden irtisanomisesta huolimatta on viime vuodelta 7,9 miljoonaan euroa. Nokian duunarien palkkakehitys on päinvastoin ollut jopa laskevaa. Syystä kysytäänkin, voiko joku olla toisia työntekijöitä niin paljon parempi, että ansaitseen tuollaisen palkan? 47.400.000 mummunmarkkaa, mitä ihminen sellaisella rahatukolla tekee. Eikö yhtään hävetä?
Sitten suomen lentoliikenteen lippulaivaan Finnairiin, jota sitäkin ollaan myymässä ulkomaille niin kuin suurelta osin on tehty Nokiankin osalta. Toimitusjohtaja Mika Vehviläinen on myynyt asuntonsa monen asiantuntijan mukaan jopa ylihintaa eläkevakuutusyhtiö Ilmariselle, jonka hallitusneuvoston jäsen hän on ja puolestaan Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas kuuluu Finnairin hallitukseen jopa puheenjohtajana. Vehviläinen jatkaa entisessa asunnossaan asumistaan, vuokran maksaa Finnair ja Vehviläinen vain verotusarvon. Lisäksi Ilmarinen rakennuttaa Finnairin pääkonttoria ja rakentajayhtiön johtajana on entinen Finnairin toimitusjohtaja. Syystäkin rikospoliisi on ottanut tämän vyyhden tutkittavakseen. Kaiken kukkuraksi Finnair on vaatinut henkilöstöltään säästösopimuksia, mutta johtoa on samanaikaisesti palkittu superbonuksilla.
Eiköhän Mika Vehviläisen lähtölaskenta ole alkanut samoin kuin ATK:n puheenjohatajan Timo Rädyn erotettuaan viestintäpäällikkönsä Hilkka Ahteen kesken tämän tekemän rikosilmoituksen työpaikkakiusaamisen johdosta. Räty itse oli äänestäjänä ylimääräisessä hallituksen kokouksessa, jossa niukasti päädyttiin Ahteen erottamiseen.
Nykyjohtajilla ei tunnu olevan mitään häpyä niin palkkavaatimuksissaan kuin muussakaan käyttäytymisessään. Luulevatko he todella olevansa jotain yli-ihmisiä ja korvaamaattomia. Olisi joskus hyvä käydä vaikka tutustumassa hautausmaiden hautakiviin, joihin niihinkin on voitu hakata joskus korvaamattomiksi itseään luulleiden nimiä. Katoavaista on niin mainen maine kuin kultakin. Minkälainen se ahneen loppu olikaan sananlaskun mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti