Hyvät itsenäisyysjuhlamme osallistujat, arvoisat
sotiemme veteraanit ja kotirintamanaiset!
On suuri kunnia saada olla oman kouluni
Kankaanpään Yhteislyseon itsenäisyysjuhlassa käyttämässä puheenvuoroa!
Itsenäisyyspäivämme on meille tarpeellinen
näköala- ja pysähdyspaikka, jolloin saamme muistella kansamme kunniakasta
menneisyyttä ja pohtia, miten tästä eteenpäin tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Saamme kansamme historian pohjalta tarkastella maamme tämänhetkistä asemaa,
jotta osaisimme oikealla tavalla vastaanottaa tulevaisuuden haasteet. Näin itsenäisyyspäivä
tarjoaa meille tuiki tarpeellisen hengähdyshetken jatkuvassa työn ja toiminnan
mukanaan tuomassa arkipäivän rasittavassa kulussa.
Nykyisyytemme rakentuu menneisyyden
pohjalle. Siksi on välttämätöntä ottaa oppia historiamme tapahtumista ja sen
erityisistä käännekohdista, joista kaikkein merkittävimpiä isänmaamme
olemassaolon kannalta ovat itsenäisyyden
syntyvaiheet 94 vuotta sitten ja sen säilyttämiseksi käydyt talvi- ja
jatkosota.
Itsenäisyysjulistuksessa joulukuun 6.
päivänä 1917 todetaan Suomen kansan tuntevan syvästi, ettei se voi täyttää
kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana.
Vuosisatainen vapauden kaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on
astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.
Talvisotamme
vaikeista kriisivaiheista joulukuussa 1939 on tallennettu pääministeri Risto
Rytin radiopuheesta: ”Suomen kansa on tällä hetkellä täysin yhtenäinen,
yksimielinen ja luja kuin teräkseen valettu. Se on valmis suurimpiin uhrauksiin
itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Jos meidät siihen pakotetaan, me
tulemme taistelemaan loppuun asti, vieläpä lopun jälkeenkin---.”
Kun
tänään tarkastelemme maamme asemaa, saamme tuntea suurta kiitollisuutta ja
tyytyväisyyttä siitä, että vaikeiden ja raskaiden vaiheitten kautta olemme
päässeet tähän päivään. Me annamme kaikesta sydämestämme kiitoksen niille,
jotka ovat olleet hankkimassa ja turvaamassa maamme itsenäisyyttä. Tässä työssä
meidän tulee muistaa ennen kaikkea sankarivainajiamme, sillä he ovat joutuneet
antamaan henkensä vapautemme edestä. Tunnemme myös syvää kiitollisuutta
sotiemme invalideja ja kaikkia veteraanejamme kohtaan kuten myös muistamme kotirintamalla
raskaan päivätyön tehneitä naisiamme. Jollette te olisi silloin kestäneet, ei
maamme olisi nykyisessä tilanteessa, jolloin ulkonainen rauha rajoillamme on
vankkumaton ja maamme ulkopoliittinen asema on inhimillisesti ajatellen
tunnustetumpi ja arvostetumpi kuin koskaan aktiivisena rauhantahtoisen,
puolueettomana kansakuntana.
Taloudellisesti
saamme elää yhdessä maapallomme hyvinvoivimmista maista luottoluokituksenkin
ollessa parasta AAA-luokkaa. Rehellisesti sanoen ei kansakunnallamme loppujen lopuksi ole mitään suurempia
ongelmia eikä vaikeuksia. Tietysti tulevaisuutta ajatellen aina on korjattavaa
ja parannettavaa, jotta jokainen kansalaisemme saisi tuntea asuvansa maassa,
josta kaikkia pohjoismaita ajatellen YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld on
lausunut: ”Jokainen, joka on saanut syntyä vapaassa Pohjolassa, on kuin olisi
saanut päävoiton arpajaisissa.” Nykykielelle käännettynä olemme kaikki loton
jättipotin voittajia.
Voimme
yhtyä suuren kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kirjoittaman Seitsemän
veljeksen nuorimmaisen Eeron aatoksiin: ”Vaan tiesipä hän missä löytyi se maa,
se kallis maailman kulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja
jonka povessa lepäsivät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen
salaisuutta hymyävät järvet ja nuo risu-aitoina juoksevat hongistolaiset
harjanteet. Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi
painuneet hänen sydämensä syvyyteen. Ja tästä kaikesta syntyi hänen tahtonsa
halua pyrkimistä kohden maamme onnea ja parasta.”
Näin
tuntiessamme syvää kiitollisuutta vapaasta isänmaastamme, saamme
itsenäisyydestämme antaa kiitoksen myös Taivaalliselle Isällemme, Kansojen
Kaitsijalle, joka on katsonut pienen kansamme puoleen ja suonut meille oikeuden
omaan isänmaahan kansojen suuren meren keskellä. Emme varmasti koskaan osaa
arvostaa itsenäisyyttämme liian suureksi, sillä todella niin suuria asioita
itsenäisyytemme on kansallemme tuonut. Meillä on suuri vapaus, lukemattomia
oikeuksia ja täydet ulkoiset edellytykset täysipainoisen elämän elämiseen. Meillä on rikkaat ja yhä elävät
kulttuuriperinteet ja myös talouselämän puolella olemme kilpailukykyisinä vastaanottamassa
tulevaisuuden haasteita. Saamme myös tuntea huolta vähäosaisemmista
lähimmäisistämme niin kaukana kuin lähelläkin.
Saakoon itsenäisyytemme olla iloinen meitä kaikkia
yhdistävä suuri asia!
